Rantavaatetta äidille ja tyttärelle

Trikoomekko itselleni valmistui kankaasta, joka on pyörinyt kaapissa jo 1,5 vuotta. Mekko tästä piti alunperinkin tulla, mutta projekti pääsi venymään todellisen tarpeen puutteessa. Nyt tämä valmistui parissa tunnissa omalla kaavalla. Mekon ainoa käyttötarkoitus on tarjota lisää peittävyyttä uimapuvun päällä sillä n. puolen kilometrin matkalla, joka asunnostamme on lähimmälle rannalle.

Pikkuneidille tein uimapöksyt ja topin jokseenkin oudosta kankaasta. Tämä löytyi Triteksiltä, korista jossa on pieniä, epämääräisiä ja virheellisiä paloja. Kyseessä on polyesten neulos, jonka kuosi vihjailee, että loppu tästä on päätynyt laminoitavaksi. Kaava ei uimapukuun koossa 74 löytynyt, joten muokkasin tämän bodyn kaavasta.

Perhosia paidassa ja hameessa

Perhosinterlock Eurokankaan palalaarista. Palassa oli värivirhe, joten hinta oli sen mukainen, samoin käyttökelpoisen kankaan määrä; halusin säästää tätä ensi kesään, koska juuri nyt ei välttämättä olisi ollut tarvetta paidoille, mutta kangas ei olisi riittänyt isompaan kokoon. Mukavan jämäkkä kangas ommeltavaksi. Vihreä interlock ja valkoinen resori ovat triteksiltä. Paidan kaava löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 10/2000, hameen kaava on oma. Kuvan ottamisen jälkeen jouduin vielä lisäämään vyötärölle kuminauhan, koska hame ei pysynyt päällä ilman.

Kukkamekko

Ottobren numerosta 3/2011 löytyy seashell-mekko. Tämä on oma versioni siitä. Kaikki kankaat ovat puuvilloja Eurokankaan palalaarista. Helmassa ja yläreunassa oleva pitsinauha on ostettu joskus Reijusta ja sitä on edelleen reilusti yli oman tarpeen.

Olen huono ostamaan mitään valkoista, vaikka sitä aika usein tarvitsisi. Resorit, kankaat ja langat valkoisena unohtuvat aina kauppaan, vaikka lähtisin niitä vartavasten ostamaan. Jotenkin aina päädyn kotiin kaiken värikkään kanssa. Tai pelkän mustan, jos ostan itselleni. Tästä syystä valkoinen kangas ei itseasiassa riittänyt helmaan ja käytin siihen paloja vanhoista housujen sovituskappaleista, joten jos päällimmäistä helmaa nostaa, näkee takakappaleessa lyijykynällä piirretyt merkinnät. Piti vain saada valmista, kun kerrankin sai rauhassa ommella.

Tietääkö kukaan miten lyijykynän jäljet saa pois kankaasta?

Kasa lakkeja

Pieneksihän ne kaikki entiset ovat käyneet, joten koossa 46cm valmistui seuraavat:

Pari pipoa Nanson trikoosta. Korkeutta on reilusti, joten reunaa voi kääntää tai käyttää lörppäpipona.

Lierihattu Nineteltä tilatusta hamppumuslinista, pienennetyllä Ottobren nettikaavalla. Myös korvaläpät ja nauhat ovat oma lisäys.

Kylmiä päiviä varten valmistui kypärämyssy peikkojoustofroteesta Ottobren nettikaavalla.

Sekunda liivihame

Tästä tekee sekunda hameen aika moni asia. Ensinnäkin kangas on kakkoslaatuista joustofroteeta triteksiltä. Siinä on selkeästi mennyt värjäys pieleen ja valkoinen pohjaväri pilkottaa häiritsevästi joka välistä. Toisekseen menin leikkaamaan kankaan säästeliäästi, kappaleet limittäin, niin ettei niiden välistä jää minkäänlaista jämäpalaa. Tämän vuoksi nukka kulkee eri suuntaan etu ja takakappaleessa ja tajusin tämän vasta kun olin leikannut kappaleet. Seuraava virhe on kanttauksiin valitsemani trikoo, joka on puhtaan valkoista, siinä missä varsinaisessa kankaassa on luonnonvalkoista. Kanttauksia ommellessani hameen tuleva käyttäjä päätti haluta sen heti ja alkoi kiskoa hametta kaikin voimin kesken saumuroinnin, joten työn jälki on sen mukaista. Että näin tällä kertaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että siinä kohtaa, kun jokainen työ on täydellinen, ei ole enää mitään saavutettavaa ja voin vaikka lopettaa käsityöt kokonaan. Postaan siis tämän muistutukseksi siitä.

Hameen malli on joka tapauksessa hyvä ja tuntuu olevan neidille mieleinen, joten kotikäytössä menee loistavasti.

Hedelmäiset ruokalaput

Tarkoitus oli tehdä ruokalappuja, jotka vain saumuroidaan ympäri, leikataan toiseen päähän aukko päätä varten ja ommellaan aukkoon resori. Tällaisia näin jossain blogissa, muistaisi vain missä, osaako joku kertoa? Tarkoitukseen soveltuisi parhaiten joustofrotee, mutta sitä ei ollut ja halusin käyttää jo olemassa olevia kankaita. Siispä valitsin trikoon. Trikoo vain on kovin ohutta, joten kaksinkertaisena se toimii paremmin. Trikoo ei myöskään sileänä nappaa putoavaa ruokaa yhtä helposti kuin nyppyinen frotee, joten laput tarvitsivat taskut. Kun kangas kerran on joka tapauksessa kaksinkertainen, miksi jättää saumuroinnit näkyviin, kun ne saa myös kankaiden väliin piiloon. Yksivärinen trikoo on oikeastaan aika tylsä, joten miksi lappuihin ei aplikoisi jotain teemaan sopivaa. Näin siinä sitten kävi:

 Lappuja on vain kaksi, mutta ne ovat kaksipuolisia. Miksi näille minun yksinkertaisille ja nopeille projekteille tuppaa käymään näin?

Välikausihaalari

On se niin suloinen. Mutta jotenkin on silti hieman ilkeä olo. Pukea nyt kävelemään opetteleva lapsensa pingviiniksi, voi äly.

Joka tapauksessa kaava löytyy Ottobren numerosta 6/2010 nimellä Pingu. Jätin omastani nokan ja jalat pois ja niiden sijaan lisäsin väriä käyttämällä oranssia resoria, eiköhän tuo idea ole tarpeeksi selvä näinkin. Ohjeessa olleen velourin sijaan käytin haalarissa fleeceä ja jätin välistä vanun pois, jotta haalari kävisi koko kevään. Alle kun on helpompi pukea lisäkerroksia tarvittaessa, kuin ottaa kerroksia pois haalarista. Koko on 80, mikä on vielä aika iso haalarin käyttäjälle, mutta meneepähän ainakin varmasti koko kevään.

En ole yli vuoteen ommellut mihinkään vuorta pussiksi ja olipahan taas muistelu miten se oikein tehdään niin, että lopputuloksen voi vielä kääntää oikein päin. Vaikka oli selkeät ohjeet, jotka jopa, harvinaista kyllä, luin läpi, ompelin silti toisen hihan ensin niin, ettei sitä voinut kääntää oikein päin, joten purkamiseksi meni.

Jotain nopeaa ja helppoa

Sitähän kaikki nämä tekeleeni tuppaavat nykyään olemaan, mutta tällä kertaa on kyseessä vauvan body. Esittelin kangasta jo joskus aikaisemmin ja nyt siitä oli vain ihan pakko tehdä jotain, ihan mitä tahansa, kunhan saa kuosin käyttöön. Kaava löytyi Suuri Käsityölehden numerosta 10/2000, mutta jotenkin en vain osaa ottaa kaavaa käyttöön muokkaamatta edes ihan vähän jotain kohtaa. Niinpä tämä body sai pienet puhvihihat, jotka näyttävät oikein suloiselta meidän pienellä koheltajalla. Haaraan laitoin kam-nepit ja samalla tein ylijäämä tilkusta jatkopalan, jolla saa tilaa tuhdimmallekin kestovaipalle tai lisää käyttöikää bodylle.

Nämä muuttavat meidän vaippalaatikkoon

Kaikki ovat sivukiinnitteisiä taskuja M-koossa ja kaikissa on se perinteinen yhdistelmä; pul+coolmax+kam-nepit+keittopesun kestävä kuminauha. Niin ja ompelulankaa, kas kun se aina unohtuu miettiessä tarvikkeita, vaikka on aika olennainen osa ompelua. Osan kankaista sain vaihdossa ja osan ostin. (Tuota finnskog kangasta (alhaalla vasemmalla) mietin pitkään, koska siinä kuviolla on selkeä suunta ja se menee väistämättä ylösalaisin joko edessä tai takana, mutta sitten tajusin että siinä on aika hyvin mukana lempivärini. Lammikosta kurkistava sammakko ratkaisi asian ja sitä oli pakko saada. Edelleen kankaassa hämmentää puussa istuva pupu...)

Neulebolero

Kävimme viime marraskuussa Verkarannassa katsomassa siellä olleen näyttelyn ja samalla tuli vilkaistua myös lankaosastolle. Mukaan tarttui moniväristä pirkkalankaa, jota myytiin puolen kilon vyyhteinä. Muualla en ole ko. väriä myynnissä nähnyt. Ohuelle langalle piti keksiä malli johon se sopisi, ja aloin etsimään pitsineulejakkua tms. vauvalle sopivaa vaatetta. Sellainen löytyi kesän 2010 Novita-lehdestä, jossa malli oli toteutettu bambusta. Tein boleron koon 74 mukaan, muuttamatta ohjeessa annettuja silmukka määriä mitenkään, vaikka käyttämäni lanka on ohuempaa. Lopputuloksena on varsin sopiva bolero meidän hoikalle pikkuneidille ja näyttäisi siltä että tämä tulee menemään vielä jonkin aikaa, sillä toistaiseksi hihoja joutuu kääntämään ja väljyyttä on muutenkin ihan hyvin.

Hieman jäi harmittamaan etukappaleiden väritys, joka näyttää siltä että, kohdistus on mennyt hieman pieleen, vaikka mitään kohdistusta en edes yrittänyt tehdä ja huomasin tuon vasta kun neule oli jo ommeltuna kasaan. Toisaalta käsin tehdyn ei kai kuulu edes olla täydellistä vaan pieniä kauneusvirheitä täytyykin olla? (Tuo ei tosin ole ihan pieni...)

Tämä on elämäni ensimmäinen pitsineule ja tuli tas huomattua että ei pitäisi vältellä asioita, vain koska joku muu sanoo että ne ovat vaikeita. Jos olisin tiennyt miten helppoa pitsineuleen tekeminen on, olisin tehnyt sellaisen jo aikoja sitten. Seuraavaksi täytyy valita jokin monimutkaisempi pitsikuvio.

Housuja pukkaa

Housujen puute jatkuu ja lisää tarvitaan. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa raidallinen interlock-trikoo. Kaava on Jumping-Jack Ottobren numerosta 1/2011. Piirsin kaavan koon 68 mukaan, koon 74 lahkeenpituudella. Vertasin vielä valmista kaavaa toisiin neidin housuihin ja päädyin kaventamaan kaavaa sivusta. Henkselit jätin suosiolla pois. Oikean väristä resoria ei ollut, joten käytin sen sijaan sopivan väristä trikoota ja kuminauhaa. Mielestäni kangas kaipasi jotain kuvaa ja ajattelin tehdä kukkia. Mietin pitkään mikä kukka olisi hyvä ja päädyin jo tekemään jotain mielikuvitukseen pohjautuvaa, kun joku pääni sisäinen peikko haukkui minut tyhmäksi, kun en tajua. "Kenelle ne housut oikein tulevat?" -kysyi peikko. "Meidän tytölle." -vastasin "Ja hänen nimensä on?" -jatkoi peikko kyselyään. Tässä kohtaa tajusin itsekin, ja niin sai Orvokki orvokkeja housuihinsa.

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä ovat kuitenkin mielikuvituskukkia...

Housuista tuli lopulta varsin passelit käyttäjälleen ja aplikointi sujui jo paremmin. Kuvan asetteluun en ole täysin tyytyväinen, mutta pistetään se kiireen piikkiin.

"Näitä ei sitten tarvita yhtään enempää"

-Totesi mieheni kun nämä näki. Kuulemma väri näyttää kovin tylyltä vauvan päällä, vauvojen kuuluu pukeutua vain pastellin sävyihin. Ja minä kun yritin lisätä näihin pitsiäkin, että olisivat tyttömäiset...

Housut syntyivät kun puin vauvaa, eikä laatikosta löytynyt ainoitakaan sopivia housuja. Lähes kaikki tytön vaatteet ovat tulleet meille käytettynä sukulaisilta, mutta housuja on vain koossa 60 ja seuraava onkin sitten 80. Liekö kaikki siltä väliltä kontattu niin puhki, ettei niitä kehdattu pistää eteenpäin? 

Oli miten oli, housut piti saada nopeasti. saumurissa sattui olemaan mustat langat, enkä jaksanut niitä vaihtaa. Myös kangaskaapista tuli nopeasti vastaan mustaa trikoota, joten se käsittelyyn. Kaava on jotakuinkin sama kuin näissä, mutta ilman kärkiosaa, leveämpänä ja haarakiila on "upotettu" kappaleisiin. Kaavan kuosittelin suoraan kankaalle, leikkaamalla melko mielivaltaisesti. Piristykseksi tein takataskut, joihin ompelin pitsinauhaa. Samaa nauhaa tuli myös lahkeensuihin, joita en kääntänyt mitenkään, ompelin vain nauhan suoraan saumuriompeleen päälle. Jatkokäyttöä varten täytynee lisätä vyötärölle kuminauha, mutta menevät näinkin.

Housut valmistuivat noin vartissa ja neiti sai ne samantien päälleen. Ja parissa minuutissa minullekin valkeni miksi musta on huono väri vauvalle, joka konttaa ja tutkii kaikki asunnon nurkat ja kolot, joihin imuri ei yllä...

Yövaipatusta

Neiti on alkanut nukkua kovin rauhattomasti ja pyörimään nukkuessaan, joten pissan tullessa, se voi valua mihin tahansa suuntaan ja vaatteet ovat olleet toisinaan märkiä. Ratkaisuksi olgelmaan ompelin pari vaippaa bambujoustofroteesta. Näissä on molemmissa kolme kerrosta bambujoustista, joten ainakin sen verran imua on joka puolella. Imuksi riittää edelleen harso. Malli on toimiva, mutta hieman epäilyttää kestääkö pienen iho sittenkään bambua, vaikka muut märät materiaalit eivät iho-oireita aiheuttaneet. Mahdollista jatkoa varten pitää kuitenkin kehittää mallia sen verran, että jätän etusiivekkeistä yhden kerroksen kangasta pois, tuhosin nimittäin yhdeksän urosneppiä, ennen kuin sain yhdenkään paikalleen oikein. Oikein ne menivät vasta kun leikkelin tukikerrosta neppien kohdalta.

Yksi pieni elefantti marssi näin

Minulla on pyörinyt kaapissa jo jonkin aikaa hailakan sininen trikoo vailla käyttötarkoitusta. Ihan liian vaalea mihinkään omaan vaatteeseen ja tytöllekin jotenkin turhan pliisu. Ottobren numerossa 1/2011 oli kuitenkin Petit Fée liivihame ja päätin että kangas sopii siihen. Ehkä. Osoittautui varsin tympeäksi tapaukseksi koko projekti.

Ihan ohjeen mukaan en hametta tehnyt, sillä minulla ei kankaita leikatessani ollut vielä resoria, joten tein myös vyötärökaitaleen samasta trikoosta, eikä minulla myöskään ollut framilonia, mutta leveää kuminauhaa kyllä, joten laitoin vyötärökaitaleeseen kuminauhan koko leveydeltä tukemaan hametta. 

Näiden piti jäädä ainoiksi muutoksiksi, mutta helmaa ommellessa sattui ns. aloittelijan moka, vaikka ompelukokemusta on noin 20 vuoden ajalta (ja ikävuosia ompelijalla 25...) Huomasin siis että ylempi helmakappale oli taittunut alemman helmakappaleen ompeleen väliin. Purkamaan siis. Purettuani kankaissa oli luonnollisesti reikiä (kuinkas muuten), joten päädyin leikkaamaan kappaleiden reunoista saumavarat ja vähän enemmänkin pois, saadakseni ehjän helman, minkä seurauksena helmasta tuli melkoisesti aiottua lyhyempi ja enemmän poimutettu, joista jälkimmäinen ei sikäli haittaa, koska en ole vielä toistaiseksi törmännyt pikkutyttöön joka ei pitäisi röyhelöistä. Meidän neiti ei vain vielä ymmärrä niistä mitään. Uusia helmakappaleita en muka voinut jostain syystä leikata, kangastakin olisi vielä reilu metri.

Lopulta hame valmistui ilman enempiä ongelmia, kunnes päätin että se kaipaa jotain piristystä ja päätin aplikoida muuten valmiiseen hameeseen norsun, jollaisen löysin pikaisen googlauksen jälkeen netistä. Näin jälkikäteen sanoisin että tämä oli virhe, sen verran surkeaa jälkeä sain aikaan.

Tässä kuitenkin valmis tuotos:

Yritin vielä ottaa hameesta kuvaa päällä, mutta mallini ei ollut kovin yhteistyöhaluinen.

Minulla on uusi lelu.

Sen nimi on koruommelpaininjalka. Ostin sen lähinnä aplikointeja varten. Toistaiseksi olen ehtinyt testaamaan sitä pariin vaatteeseen.

Kuvan mekon tein tytölleni samalla kaavalla kuin tämän, vain hieman isompana. Kankaat olivat jo leikattuna kun totesin että malli ei ole toimiva, joten myös tästä tuli testiversio. Tähän kokeilin saumurini rullapäärmettä ensimmäistä kertaa, ajatuksena venyttää helmaa ja hihansuita, jotta niihin tulisi hieman hörhelöä, mutta kuten kuvasta näkyy, olisi voinut onnistua paremminkin. Tähän kokeilin myös aplikointia. Kuvan leikkasin vapaalla kädellä sen mukaan mitä kaapin kätköissä olleista tilkuista tuli ja sen kyllä huomaa. Kuvan paikka valikoitui mekon kankaassa olleen värivirheen mukaan, ilman sitä sijoittelu voisi olla hieman toinen.

 

Tein myös itselleni pari toppia. Keksin joskus, että mikä tahansa trikoopaita toimii imetyspaitana, kun sen alle pukee topin, jonka reunaa saa sopivasti laskettua. Tarkoitus on ollut jo pidempään hankkia pari toppia lisää tähän tarkoitukseen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Minulla on myös ollut periaate, ettei ihan perusvaatteiden ompelu maksa vaivaa, koska niitä saa kaupoista niin halvalla. Nyt oli kuitenkin kova tarve näille, eivätkä kankaani mahdu niille varattuun tilaan, joten päädyin ompelemaan. Mustaan piti taas kokeilla aplikoimista, vihreä on yksivärinen, koska en keksinyt sopivaa kuvaa siihen. Ehdotuksia otetaan vastaan...

Kaikkea pitää kokeilla

Tällä kertaa kuvansiirtopaperia. Kuva tulostetaan mustesuihkutulostimella siirtopaperille, silitetään kankaalle ja irrotetaan paperi.Valmiin kuvan pitäisi kestää pesu 40asteessa, mutta tämä näyttäisi jo hieman halkeilevan yhden pesun jäljiltä. Mutta ihan hauska tapa kuvioida ompeluksiaan joka tapauksessa.

Olin kyllä tietoinen, että kuva pitäisi tulostaa peilikuvana, mutta ajattelin, ettei pelkkien kuvien kohdalla ole niin väliä kummin päin ne ovat. Vasta kuvan ollessa kankaalla, tajusin, että siinä kuitenkin on hieman tekstiä. Niinpä Tiikerin purkissa on AAJANUH... Noh, kaikkea ei voi osata kerralla.

Kuvan pohjana on ~koon 70 mekko/tunika, mikä ikinä onkaan. Lehdessä, josta kaavan otin, luki "mekko", mutta mielestäni mekon tulisi yltää edes takapuolen yli, mitä tämä ei kyllä tee. Kaava on Suuri Käsityölehden numerosta 10/2005 ja muokkailin mallia hieman.

One size

Askarteli tällä kertaa tällaisen taskun. Kuvassa vaippa on M-koossa, jonka arvelin istuvan tytölleni nyt parhaiten. Päälle tämä on päässyt vasta kerran ja tuntui sopivan. Päällä 1mil pul, sisällä coolmax. Kaavan sain eräältä kestovaippainfolaiselta.

 Tein myös nämä tässä hiljan. Olen suorastaan ihastunut tuohon ohjeeseen, joten näitä tullaan varmaan näkemään lisää jatkossa. Merinovillaa, koko s.

Vuoden ensimmäinen ompelus

Trikoomekko meidän pikkuneidille. Kankaat ostin joskus miehen siskonpojan vaatteisiin Triteksiltä ja niitä jäi yli melkoisesti. Myös aiemmassa merkinnässä ollut pyjaman toppi on samasta palasta. Nyt ne on lopultakin tuhottu! (Tosin tuosta koirakankaasta on vielä leikattuna vaipan muotoinen pala, mutta sen käyttökohde on jo selvä.) Kiinnityksenä ovat KAM-nepit. Kaava oli ensimmäinen käteen osunut koon 70 paita, jonka kuosittelin mieleisekseni.

Vuoden viimeinen kestovaippa

Tämä valmistui pari tuntia ennen vuoden vaihtumista. Naapurista kuului juhlintaa ja ulkoa rakettien pauke, minä ompelin tyytyväisenä vauvan nukkuessa. Päällä pul, sisällä jotain onteloneulosta, ei kuitenkaan coolmaxia.

Jouluna sukuloidessa

...pengoin äitini kangaslaatikoita ja löysin punaisia ja vaaleanpunaisia trikootilkkuja. Löysin myös pienen palan eläin kuvioista gollegea, josta leikkelin ehjät eläimet ja kiinnitin niiden taakse kaksipuolisen liimakankaan. Trikoo tilkuista leikkasin kappaleet puolipotkareihin. Lopputulos näyttää tältä takaapäin. (Etupuolet ovat yksiväriset.)