torstai 26. huhtikuuta 2012

Päivitän blogia hitaammin kuin ompelen

Siksi se on taas pari viikkoa jäljessä. Ja nyt kun pääsen päivttämään, niin blogger on muuttunut lähes käyttökelvottomaksi. Saapa nähdä mitä tästäkin tulee...

Joka tapauksessa, löysin Eurokankaan palakorista ihanaa tyttömörkötrikoota, josta sain välittömästi vision tyttären paitaan. Se, mitä Eurokankaasta ei löytynyt, oli myyjä. Niinpä kangas jäi palakoriin, mutta ajatus jäi kaivelemaan mieltä. Lopputuloksena syntyi jotain paljon parempaa.


Erityisesti rusetti ja siinä oleva nappi herättivät ihastusta paidan saajassa. Vaikka ensimmäinen kommentti olikin "en haulaa", piti paita jo seuraavana päivänä saada päälle. Hieman mörköneidon silmät vielä verestävät ja suupielet punoittavat applikointiapuna käyttämäni kynän jäljiltä, mutta mahdolliset tahrat lähtevät kyllä pesussa. Kaava on oma, trikoot ovat Triteksiltä.

Myös liivimekossa on käytetty omaa kaavaa ja Triteksin kankaita. Tämä on menossa lahjaksi eräälle kaksi-vuotisjuhliaan pian viettävälle neidille. Täysin varma en ole vaatekoosta, mutta liivihameet on havaittu pitkään sopiviksi vaatteiksi. Oma tyttö saanee myöhemmin vastaavan toisen värisenä, koska tämä olisi pitänyt saada päälle heti.


Pikaisesti vielä kuva tavastani kiertää monissa ohjeissa kiinnityksenä käytetty lankalenkki. Mielestäni kestävämpi ja jopa paremman näköinen tapa, jos pääntiellä on kanttaus. (Ompelun laatu ei sitten tässä kuvassa olekaan ihan priimaa...)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kevättakki


Kevään saapuessa on aika hankkia uutta vaatetta myös perheen pikkuneidille. Vakosametti, yhteensä yli 3m moista tarttui joskus mukaan, kun kerran halvalla sai, ihan takkia ajatellen. Toiseksi kankaaksi valikoitui vaaleanpunainen sieni puuvilla, joka oli mukana Michas Stoffecken sieni ja pallo yllätyspaketissa. Napit löytyivät omasta, 2 litraa vetävästä ja täydestä nappipurkista.

Kaavana toimii Avalon, kirjasta "Sewing clothes kids love", koossa 92. Mittojen perusteella kavensin mallia sen verran, että leikkasin kappaleet ilman leveyssuuntaisia saumanvaroja. Lisäsin takkiin myös kauluksen. Alkuperäiseen malliin sitä ei oltu kaavoitettu ja mielestäni pelkkä kaula-aukko ilman yhtään mitään näyttää hölmöltä takissa.

Tein takista käännettävän, toimii siis myös sienipuoli päällepäin. Käytännössä tämä on ratkaistu ompelemalla napit takin molemmin puolin, minkä vuoksi napitus on toisella puolella vääränkätinen.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Eräs kangas ja mihin se riitti

Kangasvaihtareilta mukaan tarttui epämääräisen kokoinen ja muotoinen kangas, johon jostain syystä ihastuin. Ilmeisesti tekokuitua ja tuntuu epäilyttävästi siltä että nukkaantunee parissa pesussa, mutta kuosi oli kiva. Ehkä siitä saisi töihin paidan.

Kotona aloin mallailemaan kangasta lisää ja mieleen tuli myös kesämekko. Koska kummastakaan ideasta en halunnut suoraan luopua, alkoi armoton kaavojen mallailu kankaalle, sekä kuosittelu suoraan kangasta leikatessa. Leikatuista kappaleista ja parista mustasta trikoo soirosta syntyi seuraavaa:


Loput leikatut palat saivat kaverikseen pariakin punaista trikoota (syystä että kumpikaan ei riittänyt sellaisenaan ja sekä kangaslakon, että pitkien pyhien vuoksi en voinut ostaa uutta kangasta tähän tarkoitukseen). Tarkoitus oli ensin tehdä vain alavarat olkaimiin, mutta kankaan läpikuultavuus ja helman kovin lyhyeltä näyttävä mitta antoivat ajatuksen vuorittaa koko mekko.

Kuvat edestä ja takaa...


 ...sekä ompelujärjestykseen päänvaivaa lisäneistä solmuista.



Melkoisesti kuultaa läpi vuorin vaaleampi kappale, (samoin kuin rintaliivit paidan alta,) mutta tämän olin toki jo ennakoinut ja leikannut vuorin saumakohdat sopiviin kohtiin ja vaatetta myötäileviksi. Yrittää siis sanoa, että mekko näyttää paremalta ihmisellä kuin nukella.

Olen varsin tyytyväinen näihin molempiin.

En osaa ottaa kuvia, saatikka muokata niitä

Varsinkaan nyt kun vahingossa onnistuin viiltämään oikean käden etusormen auki. Mutta olen silti todella hyvä ompelija, ihan oikeasti. Sehän on pääasia, eikös? Se että kuvaajana olen täysin kyvytön ei kerro mitään. Mitään oikeaa sanottavaa minulla ei oikeastaan ole tämän kertaisista ompeluista.

Nämä vaipat menevät samaan kategoriaan edellisten kanssa.


Essun tein pienelle leipomista varten. Tuli jo testattua toimivuus kääretortun ja juustokakun kanssa. Toimii ja leipomuksista tuli hyvänmakuisia. Myös maku on pääasia, ulkonäöstä ei kannata sanoa yhtään mitään. Itse essun tein täysin mutu tuntumalla ilman mitään mittoja tai kaavoja. Onnistui yllättävän hyvin niin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sisko kyseli laukun perään

Niin että neiti on hyvä vaan. Pinta on jotain laminoitua ulkoilukangasta, vuorina toimii oranssi lakanakangas. Oranssi, koska toive oli, että sen pitää olla niin kirkas että tavarat erottuvat hyvin sitä vasten. Toiveena oli myöskin että laukun pitää olla riittävän jämäkkä, joten se on tuettu tukihuovalla, jota löytyi Eurokankaasta. Sisältä ja läpästä löytyvät vetoketjulliset pikkutaskut. Myös varsinainen laukkuosa avautuu vetoketjulla. Olkahihna on säädettävissä. Läpässä on vielä heijastintere, joka on oikeasti melkein keltainen, mutta näin puolenyön aikaan kuvatessa on pakko käyttää salamaa.

Jo mainittua tukihuopaa lukuunottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät omista kätköistä, joten eipä niistä sen enempää.

Tulipahan taas tehtyä pari vaippaa

 

Ei tullut tarpeeseen, lapsi oppinee kohta kuivaksi ja entiset menevät vielä pitkään. Mutta kun joku joskus innostui hankkimaan kankaita aika monessa kuosissa ja tajusi ettei osaan niistä ole koskettu vielä ollenkaan, niin ommellaan sitten. Turha kai niitä on kaapissakaan makuuttaa. Voisi kai pulista muutakin tehdä, mutta kurahanskoja tarvitaan kerralla vain yhdet, eikä ruokalapuillekaan ole enää tarvetta, kaikenlaisia pussukoita on nurkat väärällään ja näin pois päin. Niin että tehdään sitten vielä vähän vaippoja.