Sataa sataa ropisee...

 Ei tästä kuvasta kyllä mitään selvää saa, mutta... 

Ihan periaatteesta en suostu laittamaan päälleni niitä valmiina myytäviä kumisia säkkejä, joita myös sadetakeiksi kutsutaan. Melkein yhtä paha kuin lenkkarit hameen kanssa. Mutta kun siellä hiekkalaatikon reunalla on hytistävä toisinaan myös sateella. Samoin kun töissä ja koulussa on käytävä säästä riippumatta ja sateenvarjot ovat lähinnä huono vitsi. Vai onko joku saanut sellaisen kestämään enemmän kuin yhden käyttökerran?

(Sisäpuolelta) muovitetusta ulkoilukankaasta syntyi tämä. Kietaistaan rinnan alle ja kiinnitetään pikalukolla. Kaava on oma ja hieno kaava onkin. Sellainen että epäilytti itseänikin tuleeko tästä takki. Tuli siitä, vieläpä hieno, mutta saatte vain luottaa sanaani siitä, koska eihän tästä mitään selvää saa.

Ehkä helpoin toppi ikinä

Näyttää tältä. Voi käyttää myös ilman vyötä, mutta vyöllä saa vähän kurottua vyötäröä esiin.

Tämä ommellaan kahdesta neliskanttisesta palasta, reunat huolitellaan rullapäärmeellä ja palat ommellaan toisiinsa alempaan kuvaan punaisella merkityistä kohdista. Vyön tein jämätilkusta.

Sitten oli vielä se paljon puhuttu tissis. Ei kovin avoin yksilö. Helma ja yläosa on vuoritettu, koska varsinaisesta kankaasta näkyy läpi.

Testissä Clarabella

Kaava löytyy Ottobren numerosta 6/2010. Hoikalle lapselle tarvitaan uusia housuja kuivaksi oppimisen myötä, kaikki vanhat kun ovat nykyään liian leveitä ja lyhytlahkeisia.

Pikkuneidillä on ötökkäkausi meneillään, erityisesti "hämmäkit" ja "keppäkertut" ovat kivoja.

 

Hyvät housut ovat, mutta ehkä vielä himpun verran liian pitkät. Minä kun tein seuraavaa kokoa, jotta menevät pidempään.

"Tämä haalari pieni, tämä vauvan."

On korkea aika tehdä uusia unihalaareita jos lapsi ei pysty istumaan entisissä. Ja kerralla monta, kun niitä pieneksi jääneitä oli myös monet.

Kuvan laatu on niin surkea että silmiin sattuu. Otin sen kännykällä, kun kamera oli jossain toisaalla. Pahoittelen.