perjantai 26. heinäkuuta 2013

Jämäpalaompelua

Kangasvaihtareilta minulle päätyi pieni pala PaaPiin kettua. Niin pieni ettei siitä saa kokonaista vaatetta, mutta leveys riittää juuri ja juuri johonkin kappaleeseen hoikalle lapselle. Pistin siis korkeuden puoliksi ja jatkoin joskus Triteksiltä ostamallani trikoolla, jossa sattui olemaan juuri oikea sävy. Jatketaan vielä hieman hopeanvärisellä kangasvärillä ja kettumekko on valmis.


Mittasuhteet mekossa voisivat olla paremmatkin, mutta en halunnut enää jättää mitään omituista muutaman sentin soiroa kangasta jäljelle. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten olisi sitä kuitenkaan pois heittänyt, mutta ei siitä olisi mitään enää tehnyt.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hei, olen seepra

Pääsi lopultakin se (epä?)onnistuneesti kohdistettu ja hylätty tissiksen helma hyötykäyttöön.

Hyvä sikäli että tykkään tuosta kuosista.

Kaava on oma.

Olisi pitänyt laittaa kokonaan mustat hihat. Ja olisi saanut olla vähän pidempi. Mutta tykkään kyllä muuten.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pikkukeiju

Korjausompelua tehdessä iskee toisinaan kamala puutumisen tunne koko hommaan. Hieman piristystä rutiinin väliin tuomaan tarvitaan jokin välityö, jotain mitä voi tehdä vartin silloin, toisen tällöin, jotta taas jaksaa keskittyä olennaiseen, siihen päivän viidenteen lahkeiden lyhennykseen.

Välityöksi valitsin keijusiivet nettitutoriaalin avulla toteutettavaksi, niihin kun löytyi materiaalit sopivasti tilkkupussin pohjalta.


Ajatus oli että näissä riittäisi tekemistä koko loppuvuodeksi. No menihän niihin melkein pari viikkoa varsinaisten töiden ohessa. Jos pelkästään siipiä olisi tikannut koko ajan, olisivat ne varmasti valmistuneet päivässä.

Siipien kaveriksi ompelin paidan, jonka selkään siivet kiinnitetään neppareilla. Saa sitten paidan tarvittaessa pesuun. Tyllihame on valmistunut jo aiemmin roskiksesta pelastetusta juhlapuvun helmasta ja se on käynyt läpi lukuisat prinsessaleikit.


Kokonaisuudessaan siivet näyttävät tältä. Tulipahan lopulta käyttöä jo ala-asteaikoina hamstraamilleni kukkapaljeteille. Kyllä kannatti tuhlata viikorahat Tiimariin silloin joskus.


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Onko se sittenkin minun juttuni?

Suuret kuviot kankaissa eivät ole minua varten. Tai ylipäätään mitkään kuviot, muut kuin ne, jotka on printattu paidan etukappaleelle ja joissa yleensä on teksti sellaisella fontilla jota ihan kaikki eivät osaa lukea.
Minua varten eivät ole myöskaan niinkutsutut maximekot. Hankalahan niissä on liikkua. Ja näyttävät vähän hassuilta. Mutta kieltämättä sellainen voisi olla mukava niinä harvoina helteisinä kesäpäivinä, joina syystä tai toisesta säärien esittely ei tunnu kovin luontevalta.

Joskus aikoinaan nappasin Triteksin palakorista ison palan hieman värivirheellistä trikoota. Kuviosta en varsinaisesti tykännyt, mutta väreistä kyllä ja reilun parin metrin ehjä pala 7€:n kilohinnalla tuntui ihan järkevältä ostokselta. Jos ei muuhun, niin kaavakokeiluihin sitten. Se sattui olemaan tähän hätään ainoa riittävän kokoinen kangas, joka kaapistani löytyi.

Suureksi yllätyksekseni omistan maximekon, jossa on isot kuviot.



Mekon jujuna on yläreunaa kiertävä punos, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kiertää yläosassa vyötärölle saakka, mutta mitäpä sitä onnistunutta kuvion kohdistusta ylimääräisillä naruilla pilaamaan.

Leikataan tästä ja katsotaan mitä tulee.

Jo aiemmin esittelin muutaman vesiputouspääntiellä varustetun topin/paidan. Tein myös itselleni yhden samalla kaavalla.


Joskus Triteksillä käydessäni nappasin palakorista mukaan osittain läpikuultavaa trikoota ja tein siitä summassa saksimalla paidan, aika pitkälti sen mukaan, mihin kangas nyt sattui riittämään.


Aiemmin esitellyn kissamekon kaavalla tyntyi toinenkin mekko. Tarkoitus oli tulla ihan päiväkäyttöön kelpaava yksilö, mutta ei nyt ihan siltä tunnu. Mutta kangas on hieno (ja sitä on jemmassa vielä pari metriä, jos tulisi jotain oikeasti käyttökelpoista.).







Pienen perusvaatteita

Harvoin käy niin että minä ja tyttö tykästymme samoihin vaatemalleihin, mutta sekin ihme nähtiin kun uusin Ottobre ilmestyi postiluukusta. Heti kannessa on "Princess Castle" tunika ja mekko pituisena, kahdella eri hihapituudella. Kaapissa jo hetken lojunut peuratrikoo pääsi kaavakokeilun kohteeksi ja samalla leikkasin myös vielä kauemmin kaapissa lojuneen tähti interlockin. Kokona molemmissa 98 ja mekkopituus, nuori neiti n. 95cm. Näistä jätin taas sivusaumavarat puuttumaan, koska reippaasti nollakäyrän alapuolella mennään edelleen. Kasvunvaraa jäi edelleen.



Lehdestä löytyivät myös caprit, jotka neiti tilasi, nimenomaan raidallisena. Omasta mielestäni haarasaumaton kaava vaikutti kummalliselta. Miksi jättää muoto pois sieltä missä sitä eniten tarvitaan? Jemmassa sattui kuitenkin olemaan jo valmiiksi sopivaksi käsitelty legginssikaava, jolla hieman aiemmin tein kilpparihousut, joten samalla kaavalla mentiin tälläkin kertaa. Kuitenkin pointti olivat ne raidat, ei malli.


Kilpparihousut tein Triteksiltä löytyneestä kankaasta täyttämään kivojen housujen puutetta. Tuli otettua turhan pieni pala kangasta, joka vielä kutistui varsin reippaasti esipesussa, joten näistä tuli vähän lyhyet, mutta kesähousuina oikein sopivat.