keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Pingviinejä kaikkialla

 Tilasin pingviinikankaan jo syksyllä Michas-stoffeckelta, mutta kuviot olivatkin oletettua pienemmät, joten kangas jäi kaappiin odottamaan. Tuntui että kuvio tarvitsee jotain muuta kangasta rauhottamaan viliseviä pingviinejä. Toinen kangas pinguparaatin kaveriksi löytyi seuraavasta kimppatilauksesta samaan paikkaan, kun tilasin puoliksi poikavärisen tähti/pilkkupaketin. Tuosta kankaasta tuli kovin elävästi mieleen lapsuudesta se talvien sininen hetki kun auringon viimeiset säteet saavat lumen kimaltelemaan. Tai yöpuku, ihan kumpi vaan.

Mekon leikkaukseen sain ajatuksen, jälleen kerran kankaan omasta kuvioinnista. Eteen lisäsin vielä taskun, ne kun tuntuvat olevan tällä hetkellä se juttu pikku neidille. Yllättävän vaikeaa ommella pyöreä paikkatasku niin että se olisi pyöreä vielä valmiinakin ja ensimmäinen yritys päätyi roskiin. Vinkkejä kuinka se tehdään otetaan vastaan.

Legginssien kaava löytyy OB:n numerosta 1/2012. Paita, josta mekon kaavan muokkasin oli numerossa 3/2011, joskaan siitä ei taida olla tässä jäljellä kuin hihan istutus...

*******

Kun tuossa alussa tuli mainittua kaappiin odottamaan jäänyt kangas, niin kerrotaan nyt tässäkin, ettei se suinkaan ollut yksin. Sillä oli vaatehuoneellinen kavereita.

Tästä syystä olen päättänyt olla kankaidenostolakossa koko vuoden 2012. Poikkeuksena ovat tuki- ja vuorikankaat, sekä resorit, koska ei ole mitään pointtia jättää ompelukset tekemättä vain koska jokin tärkeä osa puuttuu. Samoin saan ostaa koulutöihin tarvittavat kankaat, koska en todellakaan aio lykätä valmistumista jonkun lakon takia.

Tarkoituksena on saada lisää tilaa ja samalla opetella käyttämään vähän enemmän luovuutta, kun on pärjättävä sillä mitä jo löytyy.

Lapaset

 
Opintoihini kuuluu hieman myös neulomista. Mm. peukalokiila on pakko kaikkien osata, joten tein nämä lapaset miehelleni näyttääkseni osaamiseni. Lankana Janne ja ohje Novitan sivuilta.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Olipa kerran The Laukku

Se valmistui joskus yläaste tai lukio aikoina, joka tapauksessa siitä on vähintään 10 vuotta aikaa. Valmistumisestaan asti laukku kulki mukanani kaikkialle. Se koki hyviä ja huonoja hetkiä ja ajoittain se hajosi. Kolmesti laukku on heitetty roskiin ja pelastettu sieltä. Vuori on vaihdettu vähintään yhtä monesti ja pintaa on paikkailtu. Nyt on lopulta myönnettävä, ettei laukku ole enää korjattavissa ja se tarvitsee seuraajan.

Kyllähän tuo on tiedossa ollut jo pitkään ja yrityksiä korvata laukku on ollut useita, enemmän kuin nämä kolme, jotka olivat helposti löydettävissä kuvattaviksi. Ei niissä missään mitään varsinaista vikaa ole ollut, mutta ne eivät vain ole olleet juuri se laukku. 


Tässä joka tapauksessa tuorein yritys:


Kankaan sain koulultani, kun kaappien siivouksen yhteydessä usein löytyy epämääräisiä kankaita, jotka menevät roskiin, ellei kukaan niitä kelpuuta. Siinä oli maalitahroja, haalistumia ja muutama reikä. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta mikä kangas on ollut edellisessä elämässään, mutta nyt se on minun laukkuni.


Vuoriksi laitoin kaapissani teinivuosilta asti marinoitunutta lakanavahvuista puuvillaa. Sisälle tein taskun pikkusälälle, sekä erillisen, kuvaamatta jääneen taskun kännykälle.


Farkut

Jäi päähän se vastavarien, oranssin ja sinisen yhdistely tyttären hameesta, joten piti tehdä itsellenikin farkut oransseilla tehosteilla. Kaava on oma, sama kuin näissä aiemmissa housuissa, mutta tällä kertaa leikkasin kankaat ilman sivusaumanvaroja. Vyötärökaitaleen leikkasin näissä korkeammaksi ja ratkaisu toimii. Olen aina inhonnut vyötärölle ulottuvia housuja, mutta jos sellaiset oikeasti istuvat, niin parempia ei löydy.


Näillä farkuilla on hyvinkin potentiaalia uusiksi suosikkihousuikseni, ainakin ne tällä hetkellä tuntuvat jotakuinkin täydellisiltä.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Pövvö!

"Kivan kankaan on äiti löytäny, mutta ei tämä malli nyt oikein iske, tulisikohan tästä jotain muuta...?"


"Vai voisikohan tätä kuitenkin käyttää sellaisenaan.."


Hupparin kaava "Brum brum" tuoreimmasta Ottobrestä (1/2012) koossa 86. Kainaloista jätin lätkät pois, helmaresorin korvasin röyhelöllä ja taskuja leikatessa nyt ennenkään mitään kaavoja olla käytetty. Mielestäni tämä on turhan leveä, mutta en uskaltanut lähteä suoraan kaventamaan, kun kangaskin vaihtui velourista collegeen, eikä näin ollen jousta yhtä paljon.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Eh... Kannattaakohan tätä laittaa blogiin ollenkaan...

Mustasta ei kamalasti yksityiskohtia erota, joten kuva on mitä on. Samoin naamaani vaivaa jokin aina kuvissa. Peilistä kyllä katsoo ihan ok näköinen tyyppi, mutta ne kuvat, hui sentään. Siksi näin mahtava rajaus taas kerran.

Mutta siis, ompelemani vaatteet ovat tämän blogin idea, ei naamani. Nämä nimenomaiset trikoopaita ja housut, mitälie sekoitetta on tarkoitettu työvaatteiksi, eikä niissä siksi ole mitään ihmeellistä. Kaavat omat.


Pakko vielä laittaa kuva housujen vetoketjusta. Ei ollut kotona mustaa vetoketjua ja oli sunnuntai jne, joten laitoin oranssin. Tosi ammattimaista, tiedän. Jos luottaisin ompelutaitoihini yhtään vähemmän, olisin odottanut että ehdin hankkimaan vetoketjun.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Pitkästä aikaa...

...tuli tällainenkin asia väkerrettyä. Tein aiemmin paljonkin korsetteja ja nytkin on useampi kangas kaapissa odottamassa korsetiksi päätymistä, mutta ei vain saa aikaan.Tämäkin odotti puolivalmiina melkein kuukauden että hankkisin sirkat, nyörit ja vinonauhaa reunojen huolitteluun. Huomaa taas että pitäisi olla aina mallitilkku mukana eikä vain luottaa muistiinsa värien suhteen. Turkoosin sävy on juuri sama kuin kuviossa olevien kukkien, mutta tuo nyöri, voi hyvää päivää...

Nyöritystä jouduin miettimään aika kauan, enkä ole vieläkään varma onko se oikein. Tietääkö joku?

Oranssia

Facebookin Ompeluelämää ryhmässä oli jouluyllätysvaihto ja itse sain mm. oranssia resoria sekä farkkukangasta. Kuulemma niistä oli ollut tarkotus tulla kiilahame tytölleni, mutta ajanpuutteen vuoksi sainkin tarvikkeet. Tältä näyttää toteuttamani versio.

Hame näytti varsin siistiltä sellaisenaan, mutta päähäni oli iskostunut jostain ajatus helman kiekurakuviosta. Kuviot ovat täysvinoon leikattua organza suikaletta, joka jäi yli siskoni valmistujaispuvusta. Soirot on ommeltu kiinni kankaaseen suoralla tikillä ja sen jälkeen reunat on rispaannutettu.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Jälleen yksi paita

 

Kangas osui käteeni Triteksin palakoria penkoessani ja hyvin lyhyen, olemattoman harkinnan jälkeen lähti mukaan. Piti jälleen miettiä mitä tulee n.70cm palasta trikoota aikuiselle ja päädyin tähän tulokseen. Pitkät hihat olisivat ehkä olleet näitä mieluisammat, mutta kaikkeen ei pieni kangaspala riitä.

Olen aikaisemmin tehnyt paljon pieniä yksityiskohtia vaatteisiin, mutta ne ovat ajan puutteen vuoksi jääneet. Tämä on alkanut harmittamaan, joten tähän piti ehdottomasti saada jokin yksityiskohta ja idea edestä epäsymmetriseen kaula-aukkoon syntyi kankaan kuviosta. En tiedä mistä ajatus selän muotoon tuli, ja onko siinä yleensäkään järkeä: tuo jää pitkien hiusteni alle piiloon.

 

Tämän valmistuttua en ymmärrä miksi aika on ollut esteenä yksityiskohdille. Ei tämän toteutukseen mene lopulta sen enempää aikaa kuin peruspaitaankaan, suunnittelu on se aikaa vievin kohta.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Pyjama

Housujen kaava on joogahousujen kaava Modasta 6/2011. Kerrankin käytän valmista kaavaa myös itselleni. En ole ennen käyttänyt modan kaavoja, mutta ainakin tämän kokeilun perusteella pidän. Vyötärö oli turhan korkea, mutta lahkeiden pituus oli juuri sopiva, mitä ei yleensä ikinä tapahdu valmiskaavojen kanssa. Aina joutuu lisäämään vähintään 10cm, vaikka kuinka olisi pitkälle mitoitettu, mutta ei tällä kertaa. Hämmentävää. Paidan kaava on muokattu jostain vanhasta SK:n kaavasta. Tuollaisen paidan voisi tehdä jostain muusta kankaasta myös päiväkäyttöön.

 

Kankaat ovat peräisin kangastukusta.

Se toimii sittenkin!

Nimittäin saumurini. Kolmannen huoltokerran jälkeen. Jo sen kanssa onkin tapeltu. Huollossa uskottiin lopulta että se on ihan oikeasti rikki ja nyt kone tuntuu kaikin puolin tukevammalta, liikkuvat osat vaikuttavat jäykemmiltä ja tikki lähentelee täydellistä. Eikä hyppytikkejä tule yhtään. Aivan mahtavaa!

Saumurin toimivuuteen uskomattomana ompelin ensimmäiseksi testiksi kotihupparin.


...ettei sitten harmittaisi niin paljon jos ei tulekaan hyvää tikkiä ja ompelus menee pilalle.

Facebookin ompeluelämää ryhmän viikon haasteena oli käyttää ei niin kivaa kangasta ja osallistun haasteeseen tällä. 

Minä kyllä pidän suuresti batmanista, siksi tämä kangas aikoinaan kaappiini päätyikin. Mutta tuo pohjaväri. Kyllähän tuollaisella melkein harmaalla vaalean lilalla on oma paikkansa, mutta se ei ole tässä. Sen lisäksi että painokuviot ovat sen verran jäykkiä ja paksuja, että luultavasti talomaalillakin saisi parempaa jälkeä aikaan.

Ihan hyvä huppari se on, tulen käyttämään sitä kello viisi kouluaamuina laittaessani teeveden kiehumaan kylmässä asunnossa varsin zombimaisessa olotilassa. Kukapa minua silloin katselisi.