torstai 31. maaliskuuta 2011

Välikausihaalari

On se niin suloinen. Mutta jotenkin on silti hieman ilkeä olo. Pukea nyt kävelemään opetteleva lapsensa pingviiniksi, voi äly.


Joka tapauksessa kaava löytyy Ottobren numerosta 6/2010 nimellä Pingu. Jätin omastani nokan ja jalat pois ja niiden sijaan lisäsin väriä käyttämällä oranssia resoria, eiköhän tuo idea ole tarpeeksi selvä näinkin. Ohjeessa olleen velourin sijaan käytin haalarissa fleeceä ja jätin välistä vanun pois, jotta haalari kävisi koko kevään. Alle kun on helpompi pukea lisäkerroksia tarvittaessa, kuin ottaa kerroksia pois haalarista. Koko on 80, mikä on vielä aika iso haalarin käyttäjälle, mutta meneepähän ainakin varmasti koko kevään.

En ole yli vuoteen ommellut mihinkään vuorta pussiksi ja olipahan taas muistelu miten se oikein tehdään niin, että lopputuloksen voi vielä kääntää oikein päin. Vaikka oli selkeät ohjeet, jotka jopa, harvinaista kyllä, luin läpi, ompelin silti toisen hihan ensin niin, ettei sitä voinut kääntää oikein päin, joten purkamiseksi meni.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Jotain nopeaa ja helppoa

Sitähän kaikki nämä tekeleeni tuppaavat nykyään olemaan, mutta tällä kertaa on kyseessä vauvan body. Esittelin kangasta jo joskus aikaisemmin ja nyt siitä oli vain ihan pakko tehdä jotain, ihan mitä tahansa, kunhan saa kuosin käyttöön. Kaava löytyi Suuri Käsityölehden numerosta 10/2000, mutta jotenkin en vain osaa ottaa kaavaa käyttöön muokkaamatta edes ihan vähän jotain kohtaa. Niinpä tämä body sai pienet puhvihihat, jotka näyttävät oikein suloiselta meidän pienellä koheltajalla. Haaraan laitoin kam-nepit ja samalla tein ylijäämä tilkusta jatkopalan, jolla saa tilaa tuhdimmallekin kestovaipalle tai lisää käyttöikää bodylle.


Nämä muuttavat meidän vaippalaatikkoon

Kaikki ovat sivukiinnitteisiä taskuja M-koossa ja kaikissa on se perinteinen yhdistelmä; pul+coolmax+kam-nepit+keittopesun kestävä kuminauha. Niin ja ompelulankaa, kas kun se aina unohtuu miettiessä tarvikkeita, vaikka on aika olennainen osa ompelua. Osan kankaista sain vaihdossa ja osan ostin. (Tuota finnskog kangasta (alhaalla vasemmalla) mietin pitkään, koska siinä kuviolla on selkeä suunta ja se menee väistämättä ylösalaisin joko edessä tai takana, mutta sitten tajusin että siinä on aika hyvin mukana lempivärini. Lammikosta kurkistava sammakko ratkaisi asian ja sitä oli pakko saada. Edelleen kankaassa hämmentää puussa istuva pupu...)


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Neulebolero

Kävimme viime marraskuussa Verkarannassa katsomassa siellä olleen näyttelyn ja samalla tuli vilkaistua myös lankaosastolle. Mukaan tarttui moniväristä pirkkalankaa, jota myytiin puolen kilon vyyhteinä. Muualla en ole ko. väriä myynnissä nähnyt. Ohuelle langalle piti keksiä malli johon se sopisi, ja aloin etsimään pitsineulejakkua tms. vauvalle sopivaa vaatetta. Sellainen löytyi kesän 2010 Novita-lehdestä, jossa malli oli toteutettu bambusta. Tein boleron koon 74 mukaan, muuttamatta ohjeessa annettuja silmukka määriä mitenkään, vaikka käyttämäni lanka on ohuempaa. Lopputuloksena on varsin sopiva bolero meidän hoikalle pikkuneidille ja näyttäisi siltä että tämä tulee menemään vielä jonkin aikaa, sillä toistaiseksi hihoja joutuu kääntämään ja väljyyttä on muutenkin ihan hyvin.



Hieman jäi harmittamaan etukappaleiden väritys, joka näyttää siltä että, kohdistus on mennyt hieman pieleen, vaikka mitään kohdistusta en edes yrittänyt tehdä ja huomasin tuon vasta kun neule oli jo ommeltuna kasaan. Toisaalta käsin tehdyn ei kai kuulu edes olla täydellistä vaan pieniä kauneusvirheitä täytyykin olla? (Tuo ei tosin ole ihan pieni...)
Tämä on elämäni ensimmäinen pitsineule ja tuli tas huomattua että ei pitäisi vältellä asioita, vain koska joku muu sanoo että ne ovat vaikeita. Jos olisin tiennyt miten helppoa pitsineuleen tekeminen on, olisin tehnyt sellaisen jo aikoja sitten. Seuraavaksi täytyy valita jokin monimutkaisempi pitsikuvio.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Housuja pukkaa

Housujen puute jatkuu ja lisää tarvitaan. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa raidallinen interlock-trikoo. Kaava on Jumping-Jack Ottobren numerosta 1/2011. Piirsin kaavan koon 68 mukaan, koon 74 lahkeenpituudella. Vertasin vielä valmista kaavaa toisiin neidin housuihin ja päädyin kaventamaan kaavaa sivusta. Henkselit jätin suosiolla pois. Oikean väristä resoria ei ollut, joten käytin sen sijaan sopivan väristä trikoota ja kuminauhaa. Mielestäni kangas kaipasi jotain kuvaa ja ajattelin tehdä kukkia. Mietin pitkään mikä kukka olisi hyvä ja päädyin jo tekemään jotain mielikuvitukseen pohjautuvaa, kun joku pääni sisäinen peikko haukkui minut tyhmäksi, kun en tajua. "Kenelle ne housut oikein tulevat?" -kysyi peikko. "Meidän tytölle." -vastasin "Ja hänen nimensä on?" -jatkoi peikko kyselyään. Tässä kohtaa tajusin itsekin, ja niin sai Orvokki orvokkeja housuihinsa.

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä ovat kuitenkin mielikuvituskukkia...

Housuista tuli lopulta varsin passelit käyttäjälleen ja aplikointi sujui jo paremmin. Kuvan asetteluun en ole täysin tyytyväinen, mutta pistetään se kiireen piikkiin.

"Näitä ei sitten tarvita yhtään enempää"

-Totesi mieheni kun nämä näki. Kuulemma väri näyttää kovin tylyltä vauvan päällä, vauvojen kuuluu pukeutua vain pastellin sävyihin. Ja minä kun yritin lisätä näihin pitsiäkin, että olisivat tyttömäiset...


Housut syntyivät kun puin vauvaa, eikä laatikosta löytynyt ainoitakaan sopivia housuja. Lähes kaikki tytön vaatteet ovat tulleet meille käytettynä sukulaisilta, mutta housuja on vain koossa 60 ja seuraava onkin sitten 80. Liekö kaikki siltä väliltä kontattu niin puhki, ettei niitä kehdattu pistää eteenpäin? 

Oli miten oli, housut piti saada nopeasti. saumurissa sattui olemaan mustat langat, enkä jaksanut niitä vaihtaa. Myös kangaskaapista tuli nopeasti vastaan mustaa trikoota, joten se käsittelyyn. Kaava on jotakuinkin sama kuin näissä, mutta ilman kärkiosaa, leveämpänä ja haarakiila on "upotettu" kappaleisiin. Kaavan kuosittelin suoraan kankaalle, leikkaamalla melko mielivaltaisesti. Piristykseksi tein takataskut, joihin ompelin pitsinauhaa. Samaa nauhaa tuli myös lahkeensuihin, joita en kääntänyt mitenkään, ompelin vain nauhan suoraan saumuriompeleen päälle. Jatkokäyttöä varten täytynee lisätä vyötärölle kuminauha, mutta menevät näinkin.

Housut valmistuivat noin vartissa ja neiti sai ne samantien päälleen. Ja parissa minuutissa minullekin valkeni miksi musta on huono väri vauvalle, joka konttaa ja tutkii kaikki asunnon nurkat ja kolot, joihin imuri ei yllä...

Yövaipatusta

Neiti on alkanut nukkua kovin rauhattomasti ja pyörimään nukkuessaan, joten pissan tullessa, se voi valua mihin tahansa suuntaan ja vaatteet ovat olleet toisinaan märkiä. Ratkaisuksi olgelmaan ompelin pari vaippaa bambujoustofroteesta. Näissä on molemmissa kolme kerrosta bambujoustista, joten ainakin sen verran imua on joka puolella. Imuksi riittää edelleen harso. Malli on toimiva, mutta hieman epäilyttää kestääkö pienen iho sittenkään bambua, vaikka muut märät materiaalit eivät iho-oireita aiheuttaneet. Mahdollista jatkoa varten pitää kuitenkin kehittää mallia sen verran, että jätän etusiivekkeistä yhden kerroksen kangasta pois, tuhosin nimittäin yhdeksän urosneppiä, ennen kuin sain yhdenkään paikalleen oikein. Oikein ne menivät vasta kun leikkelin tukikerrosta neppien kohdalta.