lauantai 18. joulukuuta 2010

Neulepusero

Lankana novitan puro, sävyssä tundra. Pusero on odottanut kaapissa vuodenpäivät kaula-aukon viimeistelyä vaille valmiina. En osannut päättää mitä tekisin, ihan vain kauluksen, hupun tai jotain ihan muuta. Nyt sitten kaivoin puseron ja langat esiin ja neuloin ihan vain muutaman kerroksen helmineuletta kaula-aukkoon saadakseni puseron lopulta käyttöön. Kaulus näyttää vähän hassulta ja purkaminen kävi jo mielessä, mutta sovitettaessa se myötäili siististi kaulaa, joten sai jäädä. Helmineuletta on myös hihansuissa ja helmassa. Edessä ja takana kulkevat palmikot, samoin hihoissa. Tämä on neljäs neulomani pusero ja ensimmäinen joka jopa istuu päälle. Hieman harmittamaan jäi, etteivät hihat ole keskenään samanlaiset, mutta langoista ei löytynyt kahta täysin samanväristä raitaa, vaikka kaikki olivat samaa värjäyserää, joten en edes yrittänyt kohdistaa raitoja. Ohje on omani ja muotoutui neulottaessa. Ylös en sitä tietenkään kirjottanut.. Lankaa jäi vielä yli kolme kerää ylimääräistä odottamaan tulevia projekteja. Mitähän siitäkin tekisi..?



torstai 16. joulukuuta 2010

Palloja

Neulottuja ja sitten pesukoneessa huovutettuja palloja vauvan leikkeihin. Pienin menee vanhempieni kissoille. Eipä tässä muuta.

Pyjama

Olen jo pitkään halunnut flanellihousut, jotka voisi pukea päälleen kylminä talviaamuina, mutta ei ole löytynyt. Käytännössä kaikissa valmiissa housuissa on joko liian lyhyet lahkeet tai ne eivät muuten vain passaa päälle. Kun Eurokankaaseen sitten oli tullut iso kasa flanellikankaita eri kuoseissa, päätin lopulta että on ihan turha etsiä valmiita housuja, kun osaan tehdä itsekin. Samalla tein housujen kaveriksi topin Triteksiltä ostetusta trikoosta, jonka myötä taisin lopulta oppia ymmärtämään saumurini sielunelämää. Housujen kaavat tein itse, paidan kaava on joko jostain vanhasta Suuri Käsityölehdestä, tai sitten sekin on omani. (Sen siitä saa kun ei kirjoita kaavoihin niiden alkuperää.)

Vanhoja töitä

Vuodelta 2010 joka tapauksessa. Nykyään ei enää riitä aika oikein mihinkään isompaan työhön, mikä harmittaa, koska intoa tehdä riittäisi, joten kaivoin esille pari vanhempaa työtä, ihan vain todistaakseni, lähinnä itselleni, että osaan tehdä muutakin kuin vaippoja, vaikka niitä viimeaikojen ompelut ovat enimmäkseen olleet.



Keväällä, juuri ennen äitiyslomaa, valmistui miehen pyynnöstä kiltti. Hieman arvelutti moisen tekeminen, ensinnäkin kankaan takia, sitä kun tarvitaan paljon, mieluiten vielä villaa, joka ei ole ihan halpaa ostaa. Jos siis mokaisin, olisi kallis kangas pilalla. Satuin kuitenkin löytämään kankaan, jossa on polyesteriä, joka villan tavoin kerran prässättynä myös pysyy prässättynä, mutta maksaa paljon vähemmän. Mielestäni se kelpaa ihan hyvin festareille, siihen käyttöön tämä kuitenkin tulee. Lopulta 160cm leveää kangasta kului 5 kertaa kiltin pituus ja helman leveys on yli 6 metriä.
Varsinaisia ohjeita oli aika vaikea löytää, mutta netistä löytyi kuitenkin aika paljon erinäisiä vinkkejä kiltin ompeluun. Aika paljon tuli oikaistua muutamissa kohdissa, esimerkiksi sisempi etukappale pysyy paikallaan tarranauhalla, vaikka ilmeisesti siinä kuuluisi olla solki.
 
 Takakappaleen laskostuksen tein kuitenkin niin pitkälti oikein kuin mahdollista löytämieni ohjeiden perusteella oli. Eniten aikaa menikin juuri laskosten prässäämiseen ja niiden ollessa valmiina ei tekeminen juuri poikennut perus kietaisuhameesta.




Menimme naimisiin viime kesänä maistraatissa. Pienissä häissä on se hieno etu, ettei etiketistä tarvitse välittää ja voi pukeutua ihan kuten haluaa. (Eipä silti, luulen että isommisakin häissä olisin ollut ainut jolla on jokin käsitys etiketin mukaisesta pukeutumisesta.) Niinpä tein itselleni polvimittaisen mekon nimellä "liquid-satin" myytävästä turkoosista satiinista, jonka kiilto paljasti kaikki mahdolliset virheet kaavoituksessa ja ompelussa, jotka molemmat tein itse. Kamalan fiksu valinta kun puku piti tehdä vauvan hoidon lomassa ja aikaa oli viikko.
Puvun yksityiskohtana toimii vyötärölle jatkuva v-mallinen pääntie, jonka alaosassa on satiininauha nyöritys. Nyörityksen alla ja rintoja peittämässä on kaistale kankaan nurjaa puolta.
 

Myös 7 viikkoiselle morsiustytölle piti saada oma juhlapuku. Kangas on ostettu Eurokankaan alennuspöydästä joskus ajatuksella "jos joskus saan tytön, tästä tulee tosi nätti mekko". Pukua koristaa äidin puvun kankaasta tehty vyö ja rusetti, sekä valmis kangasruusu.



maanantai 13. joulukuuta 2010

Hei tonttutytöt hyppikää..

On meidän pikkuneidin ensimmäinen joulu, joten vanhemmat pukevat hänet tontuksi, halusi tyttö itse tai ei. Punainen fleece ja koristeluissa käytetty Novitan Palma löytyivät äidin varastoista. Mekon kaava on Suuri Käsityölehden numerosta 11-12/2006. Samasta lehdestä löytyy myös tonttulakki, jonka kaavaa muokkasin perinteisempään suuntaan. Lakki odottelee vielä kulkusta, jollaista ei löytynyt kotoa.

Vaippoja

Menin Eurokankaaseen ihan muusta syystä, mutta mukaan tarttui myös pala sieni PUL:ia. Siitä valmistui pari taskuvaippaa, sivukiinnitteisessä sisällä musta coolmax ja kiinnityksenä mustat KAM-nepit. Kaava löytyy Kestovaippainfon tsi-osiosta. Toinen vaippa on etutarrallinen, kaavana Eemukka. Sisällä valkoinen coolmax ja tarroina vaaleanpunainen touchtape. Samalla tuli ommeltua lopultakin taittoimuiksi pala tenceliä jonka tilasin joskus kokeeksi Kestovaippakaupasta, koska "sai samoilla posteilla".

Pukinkonttiin

Mies tarvitsee verkkarit kotihousuiksi edellisten oltua käytössä jo n. 14 vuotta. Siispä sellaiset päätyvät joululahjaksi. Kangas on Eurokankaasta, kuminauha ja nyöri löytyivät kaapista. Kaava on pari vuotta vanha Burdan ostokaava, joka löytyi niin ikään kaapista.

Villahousuja

Kaikkien entisten villahousujen jäätyä pieneksi, tuli kipeä tarve saada villahousut, jotka mahtuvat yövaipan päälle. Pitkälahkeiset ovat virolaista hahtuvaa Atziinan ohjetta koossa M mukaillen. Housuosasta tuli jo turhankin korkea, kun joku vain neuloi eteenpäin seuratessaan enemmän tv:tä kuin neuletta.. Lämmittävät sitten kainaloita myöten, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono näillä pakkasilla. Polviin huovutettiin puput, jotka toimivat (toivottavasti) myös vahvikkeina pikkuisen harjoitellessa konttaamista.

Kilpparipeppu-housut on neulottu resoreja lukuun ottamatta kaksinkertaisesta viking baby ull:ista, siitä erästä josta puuttuu superwash-käsittely. Mukavan pehmeä lanka ja tuntuu myös pitävän lanoliinituksen jälkeen hyvin, tätä tahtoo lisää. Ohjeena on Turtle butt, joka löytyy Ravelrystä muutaman taalan hintaan. Vannoin joskus etten maksaisi villahousuohjeesta, kun täysin päteviä ohjeita löytyy ilmaiseksikin, mutta nuo olivat liian suloiset vastustettaviksi. Ohje vaikuttaa varsin toimivalta, mutta koot ovat reiluja, kuvan housut ovat kokoa S.
Housut edestä...


...ja takaa.