Pikkukeiju

Korjausompelua tehdessä iskee toisinaan kamala puutumisen tunne koko hommaan. Hieman piristystä rutiinin väliin tuomaan tarvitaan jokin välityö, jotain mitä voi tehdä vartin silloin, toisen tällöin, jotta taas jaksaa keskittyä olennaiseen, siihen päivän viidenteen lahkeiden lyhennykseen.

Välityöksi valitsin keijusiivet nettitutoriaalin avulla toteutettavaksi, niihin kun löytyi materiaalit sopivasti tilkkupussin pohjalta.

Ajatus oli että näissä riittäisi tekemistä koko loppuvuodeksi. No menihän niihin melkein pari viikkoa varsinaisten töiden ohessa. Jos pelkästään siipiä olisi tikannut koko ajan, olisivat ne varmasti valmistuneet päivässä.

Siipien kaveriksi ompelin paidan, jonka selkään siivet kiinnitetään neppareilla. Saa sitten paidan tarvittaessa pesuun. Tyllihame on valmistunut jo aiemmin roskiksesta pelastetusta juhlapuvun helmasta ja se on käynyt läpi lukuisat prinsessaleikit.

Kokonaisuudessaan siivet näyttävät tältä. Tulipahan lopulta käyttöä jo ala-asteaikoina hamstraamilleni kukkapaljeteille. Kyllä kannatti tuhlata viikorahat Tiimariin silloin joskus.

Hameita kaivataan

Tai näin ainakin oletin. Hameet päätyivät päälle kovaa tahtia, eivätkä kaksi kappaletta kovin pitkälle riitä. Petit Fée on ollut meillä käytössä pienempänä ja suunnitelmissa on ollut sen toteutus isommassa koossa, joten miksikäs ei.

No siksi ei: neiti ei tykkää olkaimista. Pupuapplikaatio ja sivussa oleva lintunauha tekevät hameesta vaatteen, joka kyllä kaivetaan ihastellen laatikosta, mutta päälle asti se ei mene tai ainakin otetaan nopeasti pois.

Oranssia

Facebookin Ompeluelämää ryhmässä oli jouluyllätysvaihto ja itse sain mm. oranssia resoria sekä farkkukangasta. Kuulemma niistä oli ollut tarkotus tulla kiilahame tytölleni, mutta ajanpuutteen vuoksi sainkin tarvikkeet. Tältä näyttää toteuttamani versio.

Hame näytti varsin siistiltä sellaisenaan, mutta päähäni oli iskostunut jostain ajatus helman kiekurakuviosta. Kuviot ovat täysvinoon leikattua organza suikaletta, joka jäi yli siskoni valmistujaispuvusta. Soirot on ommeltu kiinni kankaaseen suoralla tikillä ja sen jälkeen reunat on rispaannutettu.

Yksi pieni elefantti marssi näin

Minulla on pyörinyt kaapissa jo jonkin aikaa hailakan sininen trikoo vailla käyttötarkoitusta. Ihan liian vaalea mihinkään omaan vaatteeseen ja tytöllekin jotenkin turhan pliisu. Ottobren numerossa 1/2011 oli kuitenkin Petit Fée liivihame ja päätin että kangas sopii siihen. Ehkä. Osoittautui varsin tympeäksi tapaukseksi koko projekti.

Ihan ohjeen mukaan en hametta tehnyt, sillä minulla ei kankaita leikatessani ollut vielä resoria, joten tein myös vyötärökaitaleen samasta trikoosta, eikä minulla myöskään ollut framilonia, mutta leveää kuminauhaa kyllä, joten laitoin vyötärökaitaleeseen kuminauhan koko leveydeltä tukemaan hametta. 

Näiden piti jäädä ainoiksi muutoksiksi, mutta helmaa ommellessa sattui ns. aloittelijan moka, vaikka ompelukokemusta on noin 20 vuoden ajalta (ja ikävuosia ompelijalla 25...) Huomasin siis että ylempi helmakappale oli taittunut alemman helmakappaleen ompeleen väliin. Purkamaan siis. Purettuani kankaissa oli luonnollisesti reikiä (kuinkas muuten), joten päädyin leikkaamaan kappaleiden reunoista saumavarat ja vähän enemmänkin pois, saadakseni ehjän helman, minkä seurauksena helmasta tuli melkoisesti aiottua lyhyempi ja enemmän poimutettu, joista jälkimmäinen ei sikäli haittaa, koska en ole vielä toistaiseksi törmännyt pikkutyttöön joka ei pitäisi röyhelöistä. Meidän neiti ei vain vielä ymmärrä niistä mitään. Uusia helmakappaleita en muka voinut jostain syystä leikata, kangastakin olisi vielä reilu metri.

Lopulta hame valmistui ilman enempiä ongelmia, kunnes päätin että se kaipaa jotain piristystä ja päätin aplikoida muuten valmiiseen hameeseen norsun, jollaisen löysin pikaisen googlauksen jälkeen netistä. Näin jälkikäteen sanoisin että tämä oli virhe, sen verran surkeaa jälkeä sain aikaan.

Tässä kuitenkin valmis tuotos:

Yritin vielä ottaa hameesta kuvaa päällä, mutta mallini ei ollut kovin yhteistyöhaluinen.