Mähän oon tehny vaikka mitä, mutta miksi mikään ei ole täällä!?

Voi apua, mihin se kaikki aika on taas hävinnyt? Ehkä voin vedota siihene että olen yrittäjä ja minulla on pieni lapsi, eikä aika vain voi riittää kaikkeen, kuten nyt esimerkiksi bloggaamiseen. Tai jotain. Saapa nähdä mikä megapostaus tästä vielä tulee.

Aloitetaan vanhimmasta. Neiti hoki aika pitkään "minä tykkään velhhiineistä", oli puheenaihe tai kysymys mikä tahansa. esim. "Mitä tahdot aamupalaksi?" -"Minä tykkään velhhiineistä."

Oletettavasti neiti oli kuullut että lähimmät delffiinit asuvat ihan täällä Tampereella ja niitä voisi mennä katsomaan, mutta kiitos Särkänniemen hinnoittelun sai pikkuinen tyytyä paitaan. Pettymys oli kova.

Joskus aiemmin tein neidille tähtitunikan, jonka kaveriksi nämä legginssit sopivat täydellisesti. Ihanaa elastaania sisältävää puuvillaraitatrikoota löytyi Triteksiltä.

Mitä isot edellä ja näin pois päin. Meidän 3-vuotias aloitti ompelu-uransa tekemällä pupulle housut. Minä leikkasin, tyttö ompeli ja hyvin ompelikin ensikertalaiseksi.

Neidin toinen ompelus oli jo aikaisemmin esitelty raidallinen liivimekko ja kun lopputulos oli täysin käyttökelpoinen vaate, valittiin seuraavaan jo vähän haastavampi malli ja kalliimpi kangas. Tälläkin kertaa neiti kyllästyi muutaman sauman jälkeen ja projektin loppuun saattaminen jäi minun vastuulle, mutta niissä neidin ompelemissa saumoissa oli mukana istutetun hihan kiinnitys, joka tuntuu monille kokeneemmillekin ompelijoille tuottavan välillä päänvaivaa.

"Mä tein tämän ihan itse!" 

Pikkuinen tahtoi ihan samanlaisen yöpuvun kuin äidilläkin on. Kankaita oli vielä hieman jäljellä, mutta soveltamiseksi meni. Pyöriät on vähän sinne päin, housuissa on haarakiila ja jatkoksi tarvittiin oranssia trikoota, mutta kyllä niistä tilkuista vielä pyjama syntyi. Onneksi neiti on hoikanpuoleinen.

Ei auta vaikka kuinka vastustelisi: pikkutytöt tykkää pinkistä. Pinkistä pupukankaasta piti saada "pupu syö porkkanoita" -mekko. Porkkanoita ei kankaassa valmiiksi ollut, joten applikoinniksi meni. Tulipahan siinäkin jatkettua samaa väriteemaa, että varmasti menisi överiksi kaikkien paitsi neidin mielestä.

Pupumekon mallilla tuli tehtyä myös tunika viime vuoden käsityömessuilta mukaan tarttuneesta muru-neuloksesta. On kissamekonkin perään jo hetki keretty kysellä, ei nyt ihan vuotta, mutta melkein...

Valmiskaavoja

 Kangaskasoja pienentääkseni ja saadakseni nopeasti perusvaatteita tarpeeseen tartuin valmiskaavoihin. Burdan kaavat olen aiemminkin todennut suoraan vartalomallilleni sopiviksi, joten nytkin tein vaatteet valmiiksi asti ennen sovitusta, eikä välisovitusten puutetta tarvinnut katua. Shortsit ja paita löytyvät molemmat Burdan numerosta 2/2013 ja molempiin tein pieniä muutoksia, kuten laskosten poistaminen housuista ja kapeampi liehuke paidassa, saadakseni kankaan  riittämään.

Paidan kangas Triteksiltä, farkku joskus jostain.

Jooga/jumppa/mitkälie housut tein triteksin joustocollegesta Modan (numero?) joogahousujen kaavaa molemmista päistä lyhentämällä ja resorit lisäämällä. Toiseen reiteen lisäsin taskun, jotta saa mukaan ne olennaisimmat pikkusälät, kuten avaimet.

Koskaan en ole juuri juoksemista harrastanut, mutta kun lääkäri kielsi minulta juoksemisen, jos aion jatkaa kävelyä, niin kylläpä alkoikin tehdä mieli lenkkipolulle ja siksi tuli myös tarve tarkoitukseen sopiville housuille.

Paita on esiteltu kertaalleen jo pari postausta aiemmin, mutta tässä nyt myös sovituskuvaa.

Hei, olen seepra

Pääsi lopultakin se (epä?)onnistuneesti kohdistettu ja hylätty tissiksen helma hyötykäyttöön.

Hyvä sikäli että tykkään tuosta kuosista.

Kaava on oma.

Olisi pitänyt laittaa kokonaan mustat hihat. Ja olisi saanut olla vähän pidempi. Mutta tykkään kyllä muuten.

Pikkukeiju

Korjausompelua tehdessä iskee toisinaan kamala puutumisen tunne koko hommaan. Hieman piristystä rutiinin väliin tuomaan tarvitaan jokin välityö, jotain mitä voi tehdä vartin silloin, toisen tällöin, jotta taas jaksaa keskittyä olennaiseen, siihen päivän viidenteen lahkeiden lyhennykseen.

Välityöksi valitsin keijusiivet nettitutoriaalin avulla toteutettavaksi, niihin kun löytyi materiaalit sopivasti tilkkupussin pohjalta.

Ajatus oli että näissä riittäisi tekemistä koko loppuvuodeksi. No menihän niihin melkein pari viikkoa varsinaisten töiden ohessa. Jos pelkästään siipiä olisi tikannut koko ajan, olisivat ne varmasti valmistuneet päivässä.

Siipien kaveriksi ompelin paidan, jonka selkään siivet kiinnitetään neppareilla. Saa sitten paidan tarvittaessa pesuun. Tyllihame on valmistunut jo aiemmin roskiksesta pelastetusta juhlapuvun helmasta ja se on käynyt läpi lukuisat prinsessaleikit.

Kokonaisuudessaan siivet näyttävät tältä. Tulipahan lopulta käyttöä jo ala-asteaikoina hamstraamilleni kukkapaljeteille. Kyllä kannatti tuhlata viikorahat Tiimariin silloin joskus.

Leikataan tästä ja katsotaan mitä tulee.

Jo aiemmin esittelin muutaman vesiputouspääntiellä varustetun topin/paidan. Tein myös itselleni yhden samalla kaavalla.

Joskus Triteksillä käydessäni nappasin palakorista mukaan osittain läpikuultavaa trikoota ja tein siitä summassa saksimalla paidan, aika pitkälti sen mukaan, mihin kangas nyt sattui riittämään.

Aiemmin esitellyn kissamekon kaavalla tyntyi toinenkin mekko. Tarkoitus oli tulla ihan päiväkäyttöön kelpaava yksilö, mutta ei nyt ihan siltä tunnu. Mutta kangas on hieno (ja sitä on jemmassa vielä pari metriä, jos tulisi jotain oikeasti käyttökelpoista.).

Täällä ompelen minä!

Totesin että on tarve päivittää ompelukoneet parempiin. Niinpä päädyin ostamaan käytetyt teollisuuskoneet.

Myös tavallinen silitysrauta tuntui turhan heppoiselta laitteelta, joten samaan konkurssiin (toivotaan ettei...) mukaan tuli myös Pfaffin silitysjärjestelmä.

Nämä laitteet sijaitsevat fyysisesti Tampereen Hämeenkadulla Ompelimo JennaR:n tiloissa, jossa työllistän itseni.

Jo ennen vaatetusartesaanin opintoja oli tiedossa ettei alalta juuri löydy valmiita työpaikkoja ja monesti oma firma on ainoa vaihtoehto tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Unelma kuitenkin eli ja tahdon mieluummin yrittää toteuttaa sen, kuin miettiä lopun elämääni "mitä jos..."

Jos siis satut tarvitsemaan ompelijan palveluita isoissa tai pienissä asioissa, niin yhteystiedot löytyvät facebook-sivultani.

 *****

Niin ja myös muutama valmis vaate löytyy heti mukaan ostettavaksi... Myös postitse.

Topit kokoa M (Mallinukke vastaa n. kokoa 34, joten istuvuus on vähän niin ja näin.) Materiaalina viskoosielastaanitrikoo.

Sekä tunika kokoa L, myös mustana. (Edelleen nukke kokoa 34... "Vyö" kuvausrekvisiittaa.)

Uniikkeja mallikappaleita juhlamekoista, täysin samanlaisia en tule toiste tekemään.

Koko 34

Koko 36

Sarjatyön makua

Otetaan yksi kaava, monta kangasta, joihin kaikkiin sopii samanväriset saumurinlangat ja tavoite ommella lapselle kaapista kokonaan puuttuvia, pitkähihaisia peruspaitoja. Jotenkin sitä tekee vaatteita ajatuksella "nämä menee sitten talvellakin pitkähihaisen päällä". Jaa, niin minkä?

Kaikki kankaat on leikattu yhdellä istumalla samalla kaavalla, joka tässä tapauksessa oli Ottobren "Flow". Kyseessä on tunikakaava, jossa nyt sattui olemaan tytölle hyvät mitat ja mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Kaavamuutokset tein leikatessa suoraan kankaalle.

Ensimmäisessä paidassa pysyin tavoitteessa. Raidallinen interlock ja vakoinen resori Triteksiltä.

Seuraavan kohdalla vähän karkasi, peruspaitoja on niin tylsä ommella. Totoromekolla on pituutta polviin. Kesämekko piti tulla, mutta neiti mielsi tämän yöpaidaksi ja siihen käyttöön päätyi. Kieltämättä värimaailma on aika valju verrattuna siihen mitä yleensä on käytössä. Resori samaa kuin yllä, harmaat trikoot Eurokankaasta ja vaaleanpunainen jersey edesmenneen mummuni kätköistä.

Sitten päästiin taas hetkeksi itse asiaan ja Myllymuksuilta ostetusta trikoosta valmistui myös ihan peruspaita ilman mitään ylimääräisiä krumeluureja.

Kun taas Eurokankaan muuttomyynnistä tytön valitsema puuvillajersey (3,50€/m) pääsi hihattomaksi tunikaksi. Molemmissa jälleen Triteksin resorit.

Kohti kesää

Tarkoituksena oli tehdä lämmin huppari tähän maaliskuun kylmyyteen, mutta verhojan välistä loistava aurinko vei huomion 15 asteen pakkaslukemista ja kangaskaapista tarttui käsiin jotain ihan muuta. Nimittäin Triteksin palakorista löytynyt trikoo, josta ei alunperin ollut tarkoitus tulla itselleni yhtään mitään, mutta toisin kävi.

 Jostain se pieni linssilude aina tunkee mukaan kuviin...

Mekon kaava on oma.

Mekon valmistuttua sain tartuttua myös siihen hupparikankaaseen. Kankaat ovat jälleen kerran Triteksiltä ja kaava itse tehty.

Ompelun makuun päästyäni tein vielä itselleni jotain valmiskaavalla(!!!). Ostin burdan numeron 2/2013 ihan vain tämän mallin takia ja toimiva kaava olikin.

Ainoa muutos kaavaan on helman lyhennys n. 10 sentillä, jotta saisin kankaan riittämään. Samaisen kankaan riittävyysongelman takia en saanut takakappaleen kuviota asettumaan järkevästi, mutta en anna sen häiritä itseäni. Niin ja se kangas on jälleen kerran Triteksiltä.

Kun tästä nyt jokatapauksessa tuli monen vaatteen postaus, niin laitetaan vielä loppuun jotain mitä en ole itse tehnyt. Minä kun ulkoistan neulomiset omalle äidilleni. Niinpä mummu neuloi pienelle vaatteet Novitan "7-veljestä"-lehden ohjeilla.

Mekko on sopiva juuri nyt ja mieleinen onkin, ihan yhtä mieleistä takkia katsotaan varmaan uudemman kerran ensi vuonna.

Zipped

Idea tuli jo kauan sitten töihin kävellessä. Kangaskin hankittiin, mutta siitä ommeltiin jotain muuta. Epäilytti voiko tätä oikeasti toteuttaa, tuntuisiko ahdistavalta jos pää on vetoketjun välissä. Ostettiin uusi, halpa kangas ja kokeiltiin. Toimiihan se, paljon vähemmällä vaivalla kuin uskoin.

Kaava on oma, kangas löytyi Triteksiltä ja metriketju omista varastoista.

Triteksin kankaasta valmistui myös perus raglan omalla kaavalla.

"Hyvä tavaton! Helikopperikannasta!"

Pieneksi yllätyksekseni pikkuneiti ihastui suuresti helikopterikankaaseen, jonka bongasi kangaskuvasta heppojen ja muiden hempeiden kuvien välistä. Siispä sitäkin tuli napsuteltua pala Kestovaippakaupan tilaukseen. On aika harvinaista että saan ompelurauhan keskellä päivää, mutta "helikopperipaidan" kohdalla käytiin vain välillä kyselemässä eikö vieläkään ole valmista.

Paidan kaavana on "Flow", jonka yläosaa jatkoin paidan mittaan. Kaava toimii todella hyvin hoikalle lapselle ja viime aikoina lähes kaikki mekot ja paidat on tullut tehtyä sitä muokkaamalla.

Housut valmistuivat "Clarabella" -kaavaa muokkaamalla. Alkuperäisessä kaavassa on levenevät lahkeet, eikä resoreita, näissä lahkeet ovat suorat. Kyseessä on toinen kaavasuosikkini hoikan lapsen kohdalla.

Autovelour on saatu vaihtereilla ja lienee alunperin Eurokankaasta.

Loppuun vielä pikainen vaatemuokkaus: omasta isoksi jääneestä yöpaidasta lapselle yöpaita.

Ennen kokoa L

Jälkeen kokoa 98

Violettia: toppi ja farkut

Omat kaavat, epämääräistä leikkelyä ja hieman kankaan punomista, niistä syntyy tämä kokonaisuus. Violettiin taittava farkkukangas ja musta tikkauslanka ovat peräisin Virosta, abakhanista ja karnaluksilta. Topin kankaat lienevät alunperin Triteksiltä.