maanantai 28. lokakuuta 2013

Mähän oon tehny vaikka mitä, mutta miksi mikään ei ole täällä!?

Voi apua, mihin se kaikki aika on taas hävinnyt? Ehkä voin vedota siihene että olen yrittäjä ja minulla on pieni lapsi, eikä aika vain voi riittää kaikkeen, kuten nyt esimerkiksi bloggaamiseen. Tai jotain. Saapa nähdä mikä megapostaus tästä vielä tulee.

Aloitetaan vanhimmasta. Neiti hoki aika pitkään "minä tykkään velhhiineistä", oli puheenaihe tai kysymys mikä tahansa. esim. "Mitä tahdot aamupalaksi?" -"Minä tykkään velhhiineistä."

Oletettavasti neiti oli kuullut että lähimmät delffiinit asuvat ihan täällä Tampereella ja niitä voisi mennä katsomaan, mutta kiitos Särkänniemen hinnoittelun sai pikkuinen tyytyä paitaan. Pettymys oli kova.


Joskus aiemmin tein neidille tähtitunikan, jonka kaveriksi nämä legginssit sopivat täydellisesti. Ihanaa elastaania sisältävää puuvillaraitatrikoota löytyi Triteksiltä.


Mitä isot edellä ja näin pois päin. Meidän 3-vuotias aloitti ompelu-uransa tekemällä pupulle housut. Minä leikkasin, tyttö ompeli ja hyvin ompelikin ensikertalaiseksi.


Neidin toinen ompelus oli jo aikaisemmin esitelty raidallinen liivimekko ja kun lopputulos oli täysin käyttökelpoinen vaate, valittiin seuraavaan jo vähän haastavampi malli ja kalliimpi kangas. Tälläkin kertaa neiti kyllästyi muutaman sauman jälkeen ja projektin loppuun saattaminen jäi minun vastuulle, mutta niissä neidin ompelemissa saumoissa oli mukana istutetun hihan kiinnitys, joka tuntuu monille kokeneemmillekin ompelijoille tuottavan välillä päänvaivaa.


"Mä tein tämän ihan itse!" 

Pikkuinen tahtoi ihan samanlaisen yöpuvun kuin äidilläkin on. Kankaita oli vielä hieman jäljellä, mutta soveltamiseksi meni. Pyöriät on vähän sinne päin, housuissa on haarakiila ja jatkoksi tarvittiin oranssia trikoota, mutta kyllä niistä tilkuista vielä pyjama syntyi. Onneksi neiti on hoikanpuoleinen.


Ei auta vaikka kuinka vastustelisi: pikkutytöt tykkää pinkistä. Pinkistä pupukankaasta piti saada "pupu syö porkkanoita" -mekko. Porkkanoita ei kankaassa valmiiksi ollut, joten applikoinniksi meni. Tulipahan siinäkin jatkettua samaa väriteemaa, että varmasti menisi överiksi kaikkien paitsi neidin mielestä.


Pupumekon mallilla tuli tehtyä myös tunika viime vuoden käsityömessuilta mukaan tarttuneesta muru-neuloksesta. On kissamekonkin perään jo hetki keretty kysellä, ei nyt ihan vuotta, mutta melkein...


1 kommentti:

  1. Tosi kivoja ompeluksia! Ei bloggaaminenkaan usein niin tärkeätä ole, näitähän on oikeastaan kivakin katsella isompi setti kerralla.

    VastaaPoista