Kohti kesää

Tarkoituksena oli tehdä lämmin huppari tähän maaliskuun kylmyyteen, mutta verhojan välistä loistava aurinko vei huomion 15 asteen pakkaslukemista ja kangaskaapista tarttui käsiin jotain ihan muuta. Nimittäin Triteksin palakorista löytynyt trikoo, josta ei alunperin ollut tarkoitus tulla itselleni yhtään mitään, mutta toisin kävi.

 Jostain se pieni linssilude aina tunkee mukaan kuviin...

Mekon kaava on oma.

Mekon valmistuttua sain tartuttua myös siihen hupparikankaaseen. Kankaat ovat jälleen kerran Triteksiltä ja kaava itse tehty.

Ompelun makuun päästyäni tein vielä itselleni jotain valmiskaavalla(!!!). Ostin burdan numeron 2/2013 ihan vain tämän mallin takia ja toimiva kaava olikin.

Ainoa muutos kaavaan on helman lyhennys n. 10 sentillä, jotta saisin kankaan riittämään. Samaisen kankaan riittävyysongelman takia en saanut takakappaleen kuviota asettumaan järkevästi, mutta en anna sen häiritä itseäni. Niin ja se kangas on jälleen kerran Triteksiltä.

Kun tästä nyt jokatapauksessa tuli monen vaatteen postaus, niin laitetaan vielä loppuun jotain mitä en ole itse tehnyt. Minä kun ulkoistan neulomiset omalle äidilleni. Niinpä mummu neuloi pienelle vaatteet Novitan "7-veljestä"-lehden ohjeilla.

Mekko on sopiva juuri nyt ja mieleinen onkin, ihan yhtä mieleistä takkia katsotaan varmaan uudemman kerran ensi vuonna.

Pieni merenneito

Tyttären suosikeista yksi on Ariel. Ja jo pari vuotta sitten ostin Eurokankaasta trikoon johon applikoisin "jonkun kalan". Palasta alkoi pituus loppua kesken, joten tehdään tänä vuonna ajoissa kesää varten yhdistämällä nuo kaksi.

Applikointia ompelin ja purin tuntikausia. Taisi joku pala kokonaan vaihtuakin, mutta siinä se on.

Helmaan pääsi toinenkin merenneito nauhan muodossa. (Melkein kuvasta erottaa)

Ja lopulta ne lapsen ilahtuneet huudahdukset:

"Sä voit äiti antaa tän toiselle lapselle. Haluaisin vaaleanpunaisen."

Päälle kuitenkin kelpasi ja toista en kyllä tee.

Zipped

Idea tuli jo kauan sitten töihin kävellessä. Kangaskin hankittiin, mutta siitä ommeltiin jotain muuta. Epäilytti voiko tätä oikeasti toteuttaa, tuntuisiko ahdistavalta jos pää on vetoketjun välissä. Ostettiin uusi, halpa kangas ja kokeiltiin. Toimiihan se, paljon vähemmällä vaivalla kuin uskoin.

Kaava on oma, kangas löytyi Triteksiltä ja metriketju omista varastoista.

Triteksin kankaasta valmistui myös perus raglan omalla kaavalla.

Housuja

Pilvikankaasta piti tulla jotain ihan muuta, mutta housuja toivottiin. Tämän vuoksi kangasta oli myös varattuna turhan lyhyt pala.

Kaavana on Ottobren "Super stretch" koossa 92 hieman pidennetyillä lahkeilla. Koko on valitettavasti juuri nyt hyvä, kasvunvaraa ei ole yhtään. Kesähousuiksi nämä oli ajateltu, mutta onneksi kesällä ei haittaa vaikka nilkat jäisivät paljaaksi.

Aiemmin tein tytölle housut ja samaa kaavaa piti päästä kokeilemaan myös raidalliseen kankaaseen.

Erotuksena aiempiin laitoin näihin resorit, jotta lahje ei pääse missään tilanteessa pyörähtämään jalan alle, mikä on joskus ollut ongelmana jo olemassa olevien kiemuroiden kanssa.

Kankaat molempiin housuihin on tilattu Kestovaippakaupasta ja resorit on ostettu paikallisesta, joka myös Triteksinä tunnetaan.

"Hyvä tavaton! Helikopperikannasta!"

Pieneksi yllätyksekseni pikkuneiti ihastui suuresti helikopterikankaaseen, jonka bongasi kangaskuvasta heppojen ja muiden hempeiden kuvien välistä. Siispä sitäkin tuli napsuteltua pala Kestovaippakaupan tilaukseen. On aika harvinaista että saan ompelurauhan keskellä päivää, mutta "helikopperipaidan" kohdalla käytiin vain välillä kyselemässä eikö vieläkään ole valmista.

Paidan kaavana on "Flow", jonka yläosaa jatkoin paidan mittaan. Kaava toimii todella hyvin hoikalle lapselle ja viime aikoina lähes kaikki mekot ja paidat on tullut tehtyä sitä muokkaamalla.

Housut valmistuivat "Clarabella" -kaavaa muokkaamalla. Alkuperäisessä kaavassa on levenevät lahkeet, eikä resoreita, näissä lahkeet ovat suorat. Kyseessä on toinen kaavasuosikkini hoikan lapsen kohdalla.

Autovelour on saatu vaihtereilla ja lienee alunperin Eurokankaasta.

Loppuun vielä pikainen vaatemuokkaus: omasta isoksi jääneestä yöpaidasta lapselle yöpaita.

Ennen kokoa L

Jälkeen kokoa 98

Kissan kokoisia kissoja

Triteksin pinoista bongasin mustan kankaan, jossa oli epämääräisiä violetteja koukeroita. Tarkemmassa tarkastelussa koukerot osoittautuivat kissoiksi. Värit olivat juuri minua, joten kangas lähti mukaan.

Tästä tuli yöpaita omalla kaavalla (lue: summassa leikkasin kankaan, mutta on siinä sentään rintamuotolaskokset). Malli sopisi hyvin myös kesämekkoon jostain toisesta kankaasta toteutettuna, joten jatkoa ehkä seuraa.

Kukkaromania valtaa

En osaa tehdä kehyksellisiä kukkaroita, en ollenkaan.

Pikkusiskoni pyynnöstä tein elämäni toisen kukkaron kukallisesta vakosametista. Ei se nyt mikään kamalan onnistunut yksilö ole, mutta toiminee.

Toisen tein isompaan kehykseen satiinista tämän tutoriaalin inspiroimana. Kokonsa puolesta tämä kävisi hyvin vaikka iltalaukuksi. Pienenä vinkkinä kaikille, jotka suunnittelevat tekevänsä kukkaron satiinista: tukikangas kannattaa silittää paikoilleen ENNEN kankaan leikkaamista. Oli aika vaikeaa saada muoto säilymään ommellessa, kun palat muuttivat melkoisesti muotoaan heti kun kaavan irrotti niistä. 

Lopputulokseen olin niin tyytyväinen, että uskaltauduin kokeilemaan kaksiosaisia kehyksiä. 

Eiväthän ne täydellisiä ole, mutta tykkään. Näiden tekeminen on todella koukuttavaa puuhaa, joten voi olla, että ensi joulun lahjat ovat jo selvillä, ellen keksi jotain muuta yhtä hauskaa ennen sitä.