Onko se sittenkin minun juttuni?

Suuret kuviot kankaissa eivät ole minua varten. Tai ylipäätään mitkään kuviot, muut kuin ne, jotka on printattu paidan etukappaleelle ja joissa yleensä on teksti sellaisella fontilla jota ihan kaikki eivät osaa lukea.

Minua varten eivät ole myöskaan niinkutsutut maximekot. Hankalahan niissä on liikkua. Ja näyttävät vähän hassuilta. Mutta kieltämättä sellainen voisi olla mukava niinä harvoina helteisinä kesäpäivinä, joina syystä tai toisesta säärien esittely ei tunnu kovin luontevalta.

Joskus aikoinaan nappasin Triteksin palakorista ison palan hieman värivirheellistä trikoota. Kuviosta en varsinaisesti tykännyt, mutta väreistä kyllä ja reilun parin metrin ehjä pala 7€:n kilohinnalla tuntui ihan järkevältä ostokselta. Jos ei muuhun, niin kaavakokeiluihin sitten. Se sattui olemaan tähän hätään ainoa riittävän kokoinen kangas, joka kaapistani löytyi.

Suureksi yllätyksekseni omistan maximekon, jossa on isot kuviot.

Mekon jujuna on yläreunaa kiertävä punos, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kiertää yläosassa vyötärölle saakka, mutta mitäpä sitä onnistunutta kuvion kohdistusta ylimääräisillä naruilla pilaamaan.

Leikataan tästä ja katsotaan mitä tulee.

Jo aiemmin esittelin muutaman vesiputouspääntiellä varustetun topin/paidan. Tein myös itselleni yhden samalla kaavalla.

Joskus Triteksillä käydessäni nappasin palakorista mukaan osittain läpikuultavaa trikoota ja tein siitä summassa saksimalla paidan, aika pitkälti sen mukaan, mihin kangas nyt sattui riittämään.

Aiemmin esitellyn kissamekon kaavalla tyntyi toinenkin mekko. Tarkoitus oli tulla ihan päiväkäyttöön kelpaava yksilö, mutta ei nyt ihan siltä tunnu. Mutta kangas on hieno (ja sitä on jemmassa vielä pari metriä, jos tulisi jotain oikeasti käyttökelpoista.).

Pienen perusvaatteita

Harvoin käy niin että minä ja tyttö tykästymme samoihin vaatemalleihin, mutta sekin ihme nähtiin kun uusin Ottobre ilmestyi postiluukusta. Heti kannessa on "Princess Castle" tunika ja mekko pituisena, kahdella eri hihapituudella. Kaapissa jo hetken lojunut peuratrikoo pääsi kaavakokeilun kohteeksi ja samalla leikkasin myös vielä kauemmin kaapissa lojuneen tähti interlockin. Kokona molemmissa 98 ja mekkopituus, nuori neiti n. 95cm. Näistä jätin taas sivusaumavarat puuttumaan, koska reippaasti nollakäyrän alapuolella mennään edelleen. Kasvunvaraa jäi edelleen.

Lehdestä löytyivät myös caprit, jotka neiti tilasi, nimenomaan raidallisena. Omasta mielestäni haarasaumaton kaava vaikutti kummalliselta. Miksi jättää muoto pois sieltä missä sitä eniten tarvitaan? Jemmassa sattui kuitenkin olemaan jo valmiiksi sopivaksi käsitelty legginssikaava, jolla hieman aiemmin tein kilpparihousut, joten samalla kaavalla mentiin tälläkin kertaa. Kuitenkin pointti olivat ne raidat, ei malli.

Kilpparihousut tein Triteksiltä löytyneestä kankaasta täyttämään kivojen housujen puutetta. Tuli otettua turhan pieni pala kangasta, joka vielä kutistui varsin reippaasti esipesussa, joten näistä tuli vähän lyhyet, mutta kesähousuina oikein sopivat.

Täällä ompelen minä!

Totesin että on tarve päivittää ompelukoneet parempiin. Niinpä päädyin ostamaan käytetyt teollisuuskoneet.

Myös tavallinen silitysrauta tuntui turhan heppoiselta laitteelta, joten samaan konkurssiin (toivotaan ettei...) mukaan tuli myös Pfaffin silitysjärjestelmä.

Nämä laitteet sijaitsevat fyysisesti Tampereen Hämeenkadulla Ompelimo JennaR:n tiloissa, jossa työllistän itseni.

Jo ennen vaatetusartesaanin opintoja oli tiedossa ettei alalta juuri löydy valmiita työpaikkoja ja monesti oma firma on ainoa vaihtoehto tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Unelma kuitenkin eli ja tahdon mieluummin yrittää toteuttaa sen, kuin miettiä lopun elämääni "mitä jos..."

Jos siis satut tarvitsemaan ompelijan palveluita isoissa tai pienissä asioissa, niin yhteystiedot löytyvät facebook-sivultani.

 *****

Niin ja myös muutama valmis vaate löytyy heti mukaan ostettavaksi... Myös postitse.

Topit kokoa M (Mallinukke vastaa n. kokoa 34, joten istuvuus on vähän niin ja näin.) Materiaalina viskoosielastaanitrikoo.

Sekä tunika kokoa L, myös mustana. (Edelleen nukke kokoa 34... "Vyö" kuvausrekvisiittaa.)

Uniikkeja mallikappaleita juhlamekoista, täysin samanlaisia en tule toiste tekemään.

Koko 34

Koko 36

Kettuhousut ja synttärimekko

Neidillä ei ole YHTÄÄN kivoja housuja, ainakaan omien sanojensa mukaan. Minun mielestäni kuviotrikoot kuuluvat enemmän yläosiin ja niistä tehdyt housut näyttävät yöpuvunhousuilta tai kalsareilta. Kettuhousut ovat yritykseni saada kuviotrikoo sopimaan päiväkäyttöön tässä muodossa, jotta olisi edes yhdet kivat housut meidänkin lapsella... 

Kettutrikoo Eurokangas, Kaava Ottobren Clarabella omin muokkauksin.

Tällä viikolla vietettiin (ja vietetään edelleen kun loputkin vieraat käyvät) neidin 3-vuotisjuhlallisuuksia. Synttärisankari tarvitsee tietysti yllensä jotain juhliin sopivaa ja mekko valmistui vanhasta farkkuhameesta. Myös vetoketju on hyödynnetty suoraan leikkaamalla takakappale vetoketjuhalkion kohdalta.

Yläosan kaava löytyy Ottobresta 3/2011, helma on sovellettu materiaalin riittävyyden mukaan.

Kesä.

Pikkuneiti on kohta 3. Neiti sai vähän ennakkoon vanhemmiltaan lahjaksi polkupyörän. Siinä on apinoita! Uuden mekon neiti sai myös, mutta se jäi kauan odotetun pyörän varjoon, vaikka pääsikin päälle koeajolle. 

Kankaat tilattu ylläripaketin muodossa kauan sitten Michas Stoffeckelta, kaava on muokattu joskus jostain.

Uuden kesähatun neiti tarvitsi myös. Kun se entinen on jäänyt pieneksi. Kysyttäessä tahtooko neiti lippiksen vai lierihatun, oli vastaus "molemmat". Myös kankaat neiti valitsi äidin jemmoista itse, sienipuuvilla on niin ikään Michasin yllätyksiä ja kukallinen puuvilla EK:n palalaarista. Ei nämä nyt niin hienoja kuulemma olekaan. Toisin sanoen: ei kelvannut kumpikaan päähän tänä aamuna.

Uusiokäyttöä

Vanhojen farkkujen paloista ja ihan uudesta ommeltavasta laukkukehyksestä syntyi laukku. Ompelin ensin farkkutilkuista riittävän ison yhtenäisen palan, josta leikkasin omalla kaavalla laukun kappaleet.

 Vanha oman hameen kokeilukappale muuttui hameeksi pikkuneidille. Summassa saksittu ja ommltu ja sopiva tuli. Vaaleat kohdat hameessa ovat kankaan nurjaa puolta.

 Viimeisenä vielä neulatyyny tonnikalapurkista ja vanhoista farkuista, sekä saumurinroskista, jotka pääsivät täytteeksi. Tuli ehkä turhan kova tyyny, mutta onpahan kokeiltu tämäkin. Lepakot ovat uutta käsityöpuuvillaa, joka on marinoitunut kaapissa joitakin vuosia.