Pienellekin, kun kerran muillakin on.

Ihan oma biker-takki. Mutta pikkuneitityylillä kuitenkin. Kaava on "Young Hero" Ottobren numerossa 4/2012. Takki on kokonaan vuoritettu ja vetoketjun upotin kaavasta poiketen saumaan.

Hauska malli. Pikkuneiti tykkää kun on taskut, vetoketjuja ja kissa.

Mutta mutta... Voisi ehkä tämän kaavoittaja vielä vähän kerrata sitä kauluksen piirtämistä. Kyse ei takuulla ole edes huonosta tukemisesta, sen verran paljon upposi laadukasta liimakangasta olennaisiin paikkoihin. Silti kaulus vaan lörpöttää ja pahasti.

Oranssia

Siskoni katseli kerran pikkuneitiä aamupalalla haalarit päällä ja totesi että tuollainen haalari voisi itsellekin olla mukava. Muistelin nähneeni kaavan Modassa (6/2011) ja lupasin piirtää sen. Niinhän siinä sitten kävi että päädyin haalarin kokonaan ompelemaan. Oranssista velourista, joka muuten kutistuu pesussa n.10%. Kun aikuisen haalariin menee kangasta lähes 3m, niin se 10% tekee jo aika ison siivun. Kannattaa huomioida tämä kangaskaupassa, muuten jää huppu puuttumaan.

Toteutus meni muuten ihan kaavan mukaan, mutta sovituksessa todettiin että selänpituus voisi olla reilumpi. Niinpä vyötärölle lisättiin vielä ylimääräinen kaitale.


Kun koneissa kerran oli oranssit langat valmiina, tein tytölle vielä Amima tunikan Ottobreen numerosta 4/2011. Jäänee kertakokeiluun, mitoitus on todella leveä. Kankaana on etanaralli joustofrotee, joka ei kuvissa näyttänyt miltään, mutta livenä jotenkin kummasti veti puoleensa. En oikein vieläkään tiedä onko kangas kamalan hieno vai pelkästään kamala.

Tunikaan piti tulla myös taskut, mutta niille kävi huonosti. Joku halusi kokeilla toimisivatko ne hiuspantana. Hyvin näyttivät toimivan.

Myös sovituskuvaa saatiin lopulta. Myös neiti itse arveli että taitaa olla iso, mutta mieleinen tuntui silti olevan.

Hameita kaivataan

Tai näin ainakin oletin. Hameet päätyivät päälle kovaa tahtia, eivätkä kaksi kappaletta kovin pitkälle riitä. Petit Fée on ollut meillä käytössä pienempänä ja suunnitelmissa on ollut sen toteutus isommassa koossa, joten miksikäs ei.

No siksi ei: neiti ei tykkää olkaimista. Pupuapplikaatio ja sivussa oleva lintunauha tekevät hameesta vaatteen, joka kyllä kaivetaan ihastellen laatikosta, mutta päälle asti se ei mene tai ainakin otetaan nopeasti pois.

Sataa sataa ropisee...

 Ei tästä kuvasta kyllä mitään selvää saa, mutta... 

Ihan periaatteesta en suostu laittamaan päälleni niitä valmiina myytäviä kumisia säkkejä, joita myös sadetakeiksi kutsutaan. Melkein yhtä paha kuin lenkkarit hameen kanssa. Mutta kun siellä hiekkalaatikon reunalla on hytistävä toisinaan myös sateella. Samoin kun töissä ja koulussa on käytävä säästä riippumatta ja sateenvarjot ovat lähinnä huono vitsi. Vai onko joku saanut sellaisen kestämään enemmän kuin yhden käyttökerran?

(Sisäpuolelta) muovitetusta ulkoilukankaasta syntyi tämä. Kietaistaan rinnan alle ja kiinnitetään pikalukolla. Kaava on oma ja hieno kaava onkin. Sellainen että epäilytti itseänikin tuleeko tästä takki. Tuli siitä, vieläpä hieno, mutta saatte vain luottaa sanaani siitä, koska eihän tästä mitään selvää saa.

Ehkä helpoin toppi ikinä

Näyttää tältä. Voi käyttää myös ilman vyötä, mutta vyöllä saa vähän kurottua vyötäröä esiin.

Tämä ommellaan kahdesta neliskanttisesta palasta, reunat huolitellaan rullapäärmeellä ja palat ommellaan toisiinsa alempaan kuvaan punaisella merkityistä kohdista. Vyön tein jämätilkusta.

Sitten oli vielä se paljon puhuttu tissis. Ei kovin avoin yksilö. Helma ja yläosa on vuoritettu, koska varsinaisesta kankaasta näkyy läpi.

Testissä Clarabella

Kaava löytyy Ottobren numerosta 6/2010. Hoikalle lapselle tarvitaan uusia housuja kuivaksi oppimisen myötä, kaikki vanhat kun ovat nykyään liian leveitä ja lyhytlahkeisia.

Pikkuneidillä on ötökkäkausi meneillään, erityisesti "hämmäkit" ja "keppäkertut" ovat kivoja.

 

Hyvät housut ovat, mutta ehkä vielä himpun verran liian pitkät. Minä kun tein seuraavaa kokoa, jotta menevät pidempään.

"Tämä haalari pieni, tämä vauvan."

On korkea aika tehdä uusia unihalaareita jos lapsi ei pysty istumaan entisissä. Ja kerralla monta, kun niitä pieneksi jääneitä oli myös monet.

Kuvan laatu on niin surkea että silmiin sattuu. Otin sen kännykällä, kun kamera oli jossain toisaalla. Pahoittelen.