Oranssia

Siskoni katseli kerran pikkuneitiä aamupalalla haalarit päällä ja totesi että tuollainen haalari voisi itsellekin olla mukava. Muistelin nähneeni kaavan Modassa (6/2011) ja lupasin piirtää sen. Niinhän siinä sitten kävi että päädyin haalarin kokonaan ompelemaan. Oranssista velourista, joka muuten kutistuu pesussa n.10%. Kun aikuisen haalariin menee kangasta lähes 3m, niin se 10% tekee jo aika ison siivun. Kannattaa huomioida tämä kangaskaupassa, muuten jää huppu puuttumaan.

Toteutus meni muuten ihan kaavan mukaan, mutta sovituksessa todettiin että selänpituus voisi olla reilumpi. Niinpä vyötärölle lisättiin vielä ylimääräinen kaitale.


Kun koneissa kerran oli oranssit langat valmiina, tein tytölle vielä Amima tunikan Ottobreen numerosta 4/2011. Jäänee kertakokeiluun, mitoitus on todella leveä. Kankaana on etanaralli joustofrotee, joka ei kuvissa näyttänyt miltään, mutta livenä jotenkin kummasti veti puoleensa. En oikein vieläkään tiedä onko kangas kamalan hieno vai pelkästään kamala.

Tunikaan piti tulla myös taskut, mutta niille kävi huonosti. Joku halusi kokeilla toimisivatko ne hiuspantana. Hyvin näyttivät toimivan.

Myös sovituskuvaa saatiin lopulta. Myös neiti itse arveli että taitaa olla iso, mutta mieleinen tuntui silti olevan.