keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Jälleen yksi paita

 

Kangas osui käteeni Triteksin palakoria penkoessani ja hyvin lyhyen, olemattoman harkinnan jälkeen lähti mukaan. Piti jälleen miettiä mitä tulee n.70cm palasta trikoota aikuiselle ja päädyin tähän tulokseen. Pitkät hihat olisivat ehkä olleet näitä mieluisammat, mutta kaikkeen ei pieni kangaspala riitä.

Olen aikaisemmin tehnyt paljon pieniä yksityiskohtia vaatteisiin, mutta ne ovat ajan puutteen vuoksi jääneet. Tämä on alkanut harmittamaan, joten tähän piti ehdottomasti saada jokin yksityiskohta ja idea edestä epäsymmetriseen kaula-aukkoon syntyi kankaan kuviosta. En tiedä mistä ajatus selän muotoon tuli, ja onko siinä yleensäkään järkeä: tuo jää pitkien hiusteni alle piiloon.

 

Tämän valmistuttua en ymmärrä miksi aika on ollut esteenä yksityiskohdille. Ei tämän toteutukseen mene lopulta sen enempää aikaa kuin peruspaitaankaan, suunnittelu on se aikaa vievin kohta.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Pyjama

Housujen kaava on joogahousujen kaava Modasta 6/2011. Kerrankin käytän valmista kaavaa myös itselleni. En ole ennen käyttänyt modan kaavoja, mutta ainakin tämän kokeilun perusteella pidän. Vyötärö oli turhan korkea, mutta lahkeiden pituus oli juuri sopiva, mitä ei yleensä ikinä tapahdu valmiskaavojen kanssa. Aina joutuu lisäämään vähintään 10cm, vaikka kuinka olisi pitkälle mitoitettu, mutta ei tällä kertaa. Hämmentävää. Paidan kaava on muokattu jostain vanhasta SK:n kaavasta. Tuollaisen paidan voisi tehdä jostain muusta kankaasta myös päiväkäyttöön.

 

Kankaat ovat peräisin kangastukusta.

Se toimii sittenkin!

Nimittäin saumurini. Kolmannen huoltokerran jälkeen. Jo sen kanssa onkin tapeltu. Huollossa uskottiin lopulta että se on ihan oikeasti rikki ja nyt kone tuntuu kaikin puolin tukevammalta, liikkuvat osat vaikuttavat jäykemmiltä ja tikki lähentelee täydellistä. Eikä hyppytikkejä tule yhtään. Aivan mahtavaa!

Saumurin toimivuuteen uskomattomana ompelin ensimmäiseksi testiksi kotihupparin.


...ettei sitten harmittaisi niin paljon jos ei tulekaan hyvää tikkiä ja ompelus menee pilalle.

Facebookin ompeluelämää ryhmän viikon haasteena oli käyttää ei niin kivaa kangasta ja osallistun haasteeseen tällä. 

Minä kyllä pidän suuresti batmanista, siksi tämä kangas aikoinaan kaappiini päätyikin. Mutta tuo pohjaväri. Kyllähän tuollaisella melkein harmaalla vaalean lilalla on oma paikkansa, mutta se ei ole tässä. Sen lisäksi että painokuviot ovat sen verran jäykkiä ja paksuja, että luultavasti talomaalillakin saisi parempaa jälkeä aikaan.

Ihan hyvä huppari se on, tulen käyttämään sitä kello viisi kouluaamuina laittaessani teeveden kiehumaan kylmässä asunnossa varsin zombimaisessa olotilassa. Kukapa minua silloin katselisi.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Naamapaita

 Viimeisin visiitti Triteksille toi kaappiini mm. kankaan josta syntyi tämä paita.

Paita edestä...
...ja takaa
Aika kauan pyörittelin kangasta ja mietin onko se tyyliseni vai ei. No eihän se ole, mutta pidän tästä kovasti silti. Paidan lopullinen malli on tulos siitä että kankaan väri levisi esipesussa ja yritin väistellä tahroja. Ihan turhaan, koska tahrat lähtivät toisessa pesussa. Lopputulos on kuitenkin juuri sitä mitä alunperin toivoinkin. Jopa keskitakasauma tuli melkein kohdistettua täysin vahingossa, kappaleet kun on leikattu eri puolilta kangasta.

Tykkään.

Villakangastakki

Sarjassamme pakollinen koulutyö, villakangastakki. Villakankaisen pinnan lisäksi löytyvät välivuoret untuvakankaasta ja villavatiinista, sekä varsinainen vuori. Kaava on oma, kuten koulutöissä yleensä on. Luonnossa värit ovat musta ja erittäin kaunis tumma petrooli.


 Nukke on jonkinverran minua pienempi, joten kuva ei oikein tee oikeutta takin mallille. (Miten tuo nyt näyttääkin noin lyhyeltä ja leveältä? Varmaankin nuken jalka lysähtänyt kasaan tai jotain. Oikeasti takki on polvimittainen.)

Nyt olisi lämmin takki, vielä kun olisi sää jossa sitä tarvitaan.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hupun piirtäminen valmiiseen kaavaan

Hupun piirto ohjetta tuntui kaipailevan useampikin ihminen, joten tässä on yritykseni laatia sellainen. Näillä ohjeilla tulee varsin yksinkertainen huppu, eikä tämä ole ainoa tapa piirtää hupun kaava. Kaikki mitat ovat ohjeellisia ja niitä voi joutua muuttamaan. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, toivottavasti saatte niistä selvää.

Aloita mittaamalla hupun korkeus käyttäjän pään yli olalta olalle. Jaa saatu luku kahdella ja lisää halutessasi hieman väljyysvaraa. Mittaa seuraavaksi hupun leveys käyttäjän pään ympäri silmäkulmasta toiseen. Jaa myös tämä luku kahdella ja lisää haluttu väljyysvara.

Mittaa pääntien korkeus etukappaleen kaavasta, niin että keskiedun jatke on kohtisuorassa olkaviivaan nähden (en taas osaa selittää, sininen viiva kuvassa).
kuva 1
Piirrä saatujen mittojen mukaan apuviivat seuraavan kuvan mukaan. Muista 90 asteen kulmat joka kohdassa!
Mittaa pääntien kaarten pituudet (merkitty punaisella kuvassa 1. Varmista että valitun mallin voi vetää pään yli ilman avaamisia tai avaamalla keskeltä edestä. Pääntien avartamienn voi joskus olla tarpeen.). Mittaa n.1cm vasemmalle keskimmäisellä poikkiviivalla ja siitä edelleen takakappaleen pääntienkaaren pituus. Merkitse olkaviivan paikka.

Mittaa olan kohdalla n1cm kohtisuoraan alaspäin ja piirrä saadusta pisteestä apuviiva alimmalle viivalle, niin että viivat leikkaavat toisensa etukappaleen pääntienkaaren pituudessa. Muotoile hupun alareuna.
Piirrä suora viiva viimeisimmästä saadusta pisteestä hupun yläreunan leveyspisteeseen. Tämä viiva on myös lankasuora valmiissa kaavassa.
Suorista hupun yläreuna piirtämällä kohtisuora viiva hupun etureunaa vasten.
Muotoile hupun takareuna valmiina olevia pisteitä ja apuviivoja hyödyntämällä. Jos se näyttää hyvältä, se luultavasti on sitä. Mitään varsinaista ohjetta tähän vaiheeseen ei ole.
Jäljennä piirtämäsi kaava (mahdolliset muutokset on helpoin mitata ja piirtää alkuperäiseen kaavaan)ja ompele testikappale. Usein jokin kohta kaipaa hiomista, kangasta on liikaa tai huppu kiristää tai ei jostain muusta syystä näytä hyvältä. Joskus kaavaa joutuu muuttamaan paljonkin halutun lopputuloksen saamiseksi.

Jos tulee kysyttävää, tai ohjeessa on virhe tai jokin muu käsittämättömyys, niin sopii kommentoida, jotta muutkin saavat vastauksen.

Vähän kaikkea

Tässä taitaa olla nyt taustalla lähinnä tarve tehdä edes jotain, käyttää jo olemassa olevia kankaita, jotta saisi tilaa kaappiin. Tai jotain. Joka tapauksessa valmistui tämä varsin pitkä paita, ehkä jopa tunika tai mekko. Tämän kohdalla ei kankaiden vähentäminen onnistunut, sillä pääsyin ostamaan yli 2m lisää kangasta, koska kangas tuntui niin mukavalta, että tahdon itselleni pyjaman tästä samasta.
 Seuraava haalari tulee ihan oikeasti tarpeeseen. Nämä jäävät kovaa tahtia pieneksi, lähinnä se selän pituus ei riitä kovin kauan, joten tässä jo seuraavaa kokoa kaappiin, kaavana OB:n "Little Dumbo". Toispuoleinen kaulus tuntui tehdessä hauskalta ajatukselta, eli se on ihan tarkoituksella tuollainen. Jokin siinä epäsymmetriassa vain kiehtoo, vaikka sitä ei kovin usein blogissani näe. Ennen blogia ja lasta tehdyissä ompeluksissani sitä on paljon enemmän, mutta se ei oikeastaan liity tähän. Saa nähdä millaiseksi kaulus ja malli muutenkin osottautuu käytössä.
 Ja sitten on vuorossa liivihame. Pikkuneidillä on tapana osoittaa TV:tä kaukosäätimellä ja röhkiä. Aika selvää siis, mikä on pienen suosikki hahmo. Jokin vaate piti saada Pipsa Possun kuvalla varustettuna ja tällä kertaa se jokin on liivihame. Kovasti toivon että tämä menisi vielä kesälläkin, silloin sitä voisi käyttää ilman alle puettavaa bodya.
Ja vielä yksi vaate lapselle. Tutkin loppumattoman oloista kangasvarastoani ja silmiin osui tämä ihana kangasvaihtareista saatu velour. Olisi varmaan jäänyt edelleen marinoitumaan, ellen olisi herännyt karuun totuuteen, että kangasta on niin vähän, että jos en tee siitä jotain nyt, se ei enää jatkossa riitä mihinkään oikeaan vaatteeseen. Nytkin piti keksiä jotain että saan kankaan riittämään hihoihin. Puhvihiha on onneksi aika helppo ratkaisu näissä tilanteissa ja tuntuu sopivan pikkutytöille.
 Lastenvaatteiden lisäksi tein kangasrusetin tarkoituksena kokeilla Swarovskin hotfix strassien kiinnitystä. Sormiin sattuu, ei siitä pääse mihinkään. Rusetin takana on hakaneula, jolla sen voi kiinnittää vaikka vaatteeseen tai laukkuun. Tämä menee joululahjaksi.