Maastoutumista limenvihreälle hiekkalaatikolle

Neidille piti saada housut ulkoleikkeihin, ja pikainen kaapin tutkiminen tuotti tulokseksi limenvihreän maastokuosisen ulkoilukankaan.Ei mitään käsitystä mitä olen tästä aikonut tehdä, mutta tähän se sopii paremmin kuin hyvin. Vielä puuvillaa vuoreksi ja sentin levyistä kuminauhaa vyötärölle ja lahkeisiin. Kaavaksi valikoitui Ever Grey housut Ottobren numerosta 4/2011 periaatteella "ensimmäinen malli, joka on vähän sinne päin". Kaavasta poiketen leikkasin polvikappaleet täys vinoon ja kaarratin niiden ylä ja alareunoja, joten näissä on tavallaan valmiiksi polvipussit antamassa tilaa liikkumiselle. Kovin näyttävät jäykiltä kuvassa, mutta hyvin tuntuvat käytössä toimivan.

Näen pilkkuja

 Minulla oli kerrankin arpaonnea ja voitin Royal-tuotteen Puotiblogin arvonnasta 2 metriä trikoota. Kankaat pääsivät heti saavuttuaan leikattaviksi ja ommeltaviksi, mutta oikean värisen resorin puuttuessa ompelukset jäivät kesken. Nyt sitä kuitenkin löytyy, joten setti pääsee esittelyyn.

 

Kameleont designin hauskasta kirahvijerseystä syntyi paita, jonka takakappaleella kirahvit ovat kuvattuna takaapäin. Kaveriksi paidalle valmistuivat housut, joihin aplikoin suurennoksen paitakankaan kuviosta, joskaan pilkkuja en edes yrittänyt saada alkuperäiseen muotoonsa. Aplikoinnin valmistettua näin jonkin aikaa pilkkuja kaikkialla.

These suck!

Päiväkotivaippoja varten valmistui kasa imuja:

neljä kappaletta hampputaittoja koossa 40x30cm ja kaksi koossa 30x30cm

kaksi perhostaittoimua hampusta, toisessa lisäksi peikkojoustista ja toisessa bambujoustista

kolme lisäimua hampusta

kaksi tiimaimua, joissa peikkojoustista, bambua ja hamppua ja kaksi joissa flanellia ja kierrätyspellavaa.

Tiimaimujen ja perhostaittojen kaavan tein joskus KVY:n s-koon vaippakaavan pohjalta ja huomasin sen sopivan loistavasti myös meillä nykyisin käytettäviin sivunepillisiin taskuihin, joten s-koon jäätyä lopultakin, yli vuoden käytöön jälkeen, pieneksi, siirsin niistä imut muihin vaippoihin ja tein vielä lisää.

 Ompelin myös pari taskua, sivunepillinen ooga-booga-vaippa on ommeltu Elsa-Maijan kaavalla ja etunepillisen kaavaan törmäsin joskus etsiessäni ihan muuta. Molemmissa päällä pul ja sisällä coolmax.

Käytän vaippojen nepitykseen neppipihtejä ja käteni näyttää aina nepityksen jäljiltä tältä:

Pihtien kahva painaa sormea ja siihen tulee verenpurkaumia. Ja se sattuu.Olen kokeillut myös muuttaa otetta pihdeistä, mutta silloin en saa neppejä kunnolla paikalleen. Onko kenelläkään muulla tätä ongelmaa, vai onnistuinko taas sössimään yksinkertaisen asian?

Trikoovaatetta....taas.

Ensimmäisenä parit legginssit pikkuiselle. Puolipatkareita ja sukkahousuja olisi kyllä kaappi täynnä, mutta koen ne jotenkin hankaliksi taaperolle, jolla se kävely ei aina ole niin varmaa. Tai lähinnä neitiä ei kiinnosta katsoa eteensä. Joka tapauksessa on helpompaa kun sukat saa välillä pois. Kaava näissä on oma ja luulen että housuosa on turhan matala, sovitettamaan ei vielä olla päästy.

 Pikkuneiti sai myös uuden paidan, tuntuu että päiväkodin alettua niitä kuluu paljon, vaikka niitä ei sotkeutuisikaan. Kaava on sama kuin tässä pienillä muutoksilla.

 Itsellenikin tein paidan omalla kaavalla. Triteksin palakorista löytyi pieni pala, jonka väri oli täydellinen ja joka juuri ja juuri riitti tähän malliin. Saa nähdä tuleeko tätä lopulta käytettyä, pidän väreistä, mutta tunnen oloni jotenkin vieraaksi, jos päälläni on jotain värikästä kodin ulkopuolella. Musta tuntuu olevan se juttu. Pidän kuitenkin paidan mallista, joten ehkä se vielä päälläni nähdään.

Cherry pusero

Kaava löytyy Ottobren numerosta 4/2011, tässä se on koossa 80. Kankaana on Nanson "Kannan sola"-trikoo, jota löytyi Triteksiltä.

Kauan kaivattu mekko

Pari vuotta sitten löysin Eurokankaan palalaarista beigeä maastokangasta ja sain idean mekosta. Kotona kaivoin kaapista jämäpalan vihreästä kankaasta, joka oli alunperin hankittu miehen takkia varten. Näistä syntyi idea mekosta, jossa vihreä nauha kiertää miehustaa. Toteutus kuitenkin jäi sillä erää väliin, koska huomasin olevani raskaana, enkä uskonut mekko ideani juuri imartelevan isoa vatsaa. Nyt oli lopultakin aika kaivaa kankaat esiin ja lopputulos näyttää tältä:

 

Parin vuoden suunnittelun jälkeen olisi lopputulos voinut kieltämättä olla parempikin. Sovitusversio mekosta istui hyvin, mutta varsinaista mekkoa joutui pienentämään melkoisesti. Omat vaikeutensa toi myös reippaasti elastaania sisältävän kankaat yhdistäminen täysin joustamattomaan, joten kangas vedättää paikoitellen hieman. Tämä kävi kyllä mielessä jo kankaita valitessa, mutta en löytänyt mitään paremmin sopivaa tuon vihreän tilalle. Tietysti asiaa oli voinut helpottaa, jos olisin tukenut koko yläosan, mutta kaikki hyvät ideat tulevat vasta kun on jo myöhäistä.

Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen mekkoon ja erityisesti siihen, että pitkästä aikaa jouduin oikeasti miettimään mitä olen tekemässä, kaavoituksesta alkaen. Viimeisen vuoden aikana tekemäni lasten trikoovaatteet kun eivät juuri anna haastetta aivoille, mistä johtuen en juurikaan jaksa keskittyä niiden ompeluun.

Kaiken kaikkiaan tämä oli juuri sitä mitä olen kaivannut!

Liian isot peikkohousut

Pitäisi oikeasti merkitä muistiin millaiset saumavarat mihinkin kaavaan lisää ja millä muutoksilla tulee sopivia vaatteita. Näihin lisäsin hieman liikaa saumavaraa ja pituutta leikkaamis vaiheessa ja käyttäjäkin oli tuolloin päiväkodissa, joten sovittamaan en päässyt. Hieman arvelin että saattoi tulla isot ja oikeassa olin. Nämä vastaavat ehkä noin kokoa 86, pikkuinen on siirtymävaiheessa koosta 74 kokoon 80. No, lapsilla on taipumusta kasvaa.