Kesä.

Pikkuneiti on kohta 3. Neiti sai vähän ennakkoon vanhemmiltaan lahjaksi polkupyörän. Siinä on apinoita! Uuden mekon neiti sai myös, mutta se jäi kauan odotetun pyörän varjoon, vaikka pääsikin päälle koeajolle. 

Kankaat tilattu ylläripaketin muodossa kauan sitten Michas Stoffeckelta, kaava on muokattu joskus jostain.

Uuden kesähatun neiti tarvitsi myös. Kun se entinen on jäänyt pieneksi. Kysyttäessä tahtooko neiti lippiksen vai lierihatun, oli vastaus "molemmat". Myös kankaat neiti valitsi äidin jemmoista itse, sienipuuvilla on niin ikään Michasin yllätyksiä ja kukallinen puuvilla EK:n palalaarista. Ei nämä nyt niin hienoja kuulemma olekaan. Toisin sanoen: ei kelvannut kumpikaan päähän tänä aamuna.

Uusiokäyttöä

Vanhojen farkkujen paloista ja ihan uudesta ommeltavasta laukkukehyksestä syntyi laukku. Ompelin ensin farkkutilkuista riittävän ison yhtenäisen palan, josta leikkasin omalla kaavalla laukun kappaleet.

 Vanha oman hameen kokeilukappale muuttui hameeksi pikkuneidille. Summassa saksittu ja ommltu ja sopiva tuli. Vaaleat kohdat hameessa ovat kankaan nurjaa puolta.

 Viimeisenä vielä neulatyyny tonnikalapurkista ja vanhoista farkuista, sekä saumurinroskista, jotka pääsivät täytteeksi. Tuli ehkä turhan kova tyyny, mutta onpahan kokeiltu tämäkin. Lepakot ovat uutta käsityöpuuvillaa, joka on marinoitunut kaapissa joitakin vuosia.

Sarjatyön makua

Otetaan yksi kaava, monta kangasta, joihin kaikkiin sopii samanväriset saumurinlangat ja tavoite ommella lapselle kaapista kokonaan puuttuvia, pitkähihaisia peruspaitoja. Jotenkin sitä tekee vaatteita ajatuksella "nämä menee sitten talvellakin pitkähihaisen päällä". Jaa, niin minkä?

Kaikki kankaat on leikattu yhdellä istumalla samalla kaavalla, joka tässä tapauksessa oli Ottobren "Flow". Kyseessä on tunikakaava, jossa nyt sattui olemaan tytölle hyvät mitat ja mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Kaavamuutokset tein leikatessa suoraan kankaalle.

Ensimmäisessä paidassa pysyin tavoitteessa. Raidallinen interlock ja vakoinen resori Triteksiltä.

Seuraavan kohdalla vähän karkasi, peruspaitoja on niin tylsä ommella. Totoromekolla on pituutta polviin. Kesämekko piti tulla, mutta neiti mielsi tämän yöpaidaksi ja siihen käyttöön päätyi. Kieltämättä värimaailma on aika valju verrattuna siihen mitä yleensä on käytössä. Resori samaa kuin yllä, harmaat trikoot Eurokankaasta ja vaaleanpunainen jersey edesmenneen mummuni kätköistä.

Sitten päästiin taas hetkeksi itse asiaan ja Myllymuksuilta ostetusta trikoosta valmistui myös ihan peruspaita ilman mitään ylimääräisiä krumeluureja.

Kun taas Eurokankaan muuttomyynnistä tytön valitsema puuvillajersey (3,50€/m) pääsi hihattomaksi tunikaksi. Molemmissa jälleen Triteksin resorit.

Kesällä pukeudutaan värikkäästi.

 Keltainen kukkakangas oli pikkuneidin oma, erittäin ehdoton valinta Tekstiili Fihliltä joskus talvella. Kaveriksi yksiväristä trikoota (Triteksiltä?) ja kesäsetti on valmis. Tunikan malli on sama kuin aiemmin valmistuneessa Ariel-paidassa.

Kylmiin kesäiltoihin valmistui tunikamittainen huppari. Teoriassa kiva, mutta ei kelpaa. Mistäpä näitä pikkuneidin aivoituksia aina ymmärtäisi. Krokotiilikangas Michas-Stoffecelta aikoinaan tilattu, resori ja trikoo Triteksiltä, vetoketjun alkuperää en kykene enää muistamaan.

Näitä ei ole saatu edes sovitettua. Kuvassa kuitenkin perus t-paita, racerbackdress sekä joustofroteinen rantamekko kesän uintireissuja varten.

Puikot järjestykseen

Neulontaa (yhä?) harrastavana on monesti törmännyt ongelmaan: kaikki joutilaat puikot ovat teoriassa tallessa samassa paikassa, mutta ei niitä silti koskaan löydä kun tarvitsisi.

Ratkaisuna on kukkaronkehykset ja pala kangasta.

Kaavaksi jo aiemmin tehty viritelma, johon hieman lisää pituutta.

Lopputulos ratkaisee kaaoksen. Ainakin ovat jatkossa kaikki hukassa, ei vain yksi viidestä tai kahdesta.

 On varmaan tarpeetonta sanoa, että matalampi kukkaro kätkee sisäänsä sukka- ja pyöröpuikot, mutta sanoinpa silti.

Kohti kesää

Tarkoituksena oli tehdä lämmin huppari tähän maaliskuun kylmyyteen, mutta verhojan välistä loistava aurinko vei huomion 15 asteen pakkaslukemista ja kangaskaapista tarttui käsiin jotain ihan muuta. Nimittäin Triteksin palakorista löytynyt trikoo, josta ei alunperin ollut tarkoitus tulla itselleni yhtään mitään, mutta toisin kävi.

 Jostain se pieni linssilude aina tunkee mukaan kuviin...

Mekon kaava on oma.

Mekon valmistuttua sain tartuttua myös siihen hupparikankaaseen. Kankaat ovat jälleen kerran Triteksiltä ja kaava itse tehty.

Ompelun makuun päästyäni tein vielä itselleni jotain valmiskaavalla(!!!). Ostin burdan numeron 2/2013 ihan vain tämän mallin takia ja toimiva kaava olikin.

Ainoa muutos kaavaan on helman lyhennys n. 10 sentillä, jotta saisin kankaan riittämään. Samaisen kankaan riittävyysongelman takia en saanut takakappaleen kuviota asettumaan järkevästi, mutta en anna sen häiritä itseäni. Niin ja se kangas on jälleen kerran Triteksiltä.

Kun tästä nyt jokatapauksessa tuli monen vaatteen postaus, niin laitetaan vielä loppuun jotain mitä en ole itse tehnyt. Minä kun ulkoistan neulomiset omalle äidilleni. Niinpä mummu neuloi pienelle vaatteet Novitan "7-veljestä"-lehden ohjeilla.

Mekko on sopiva juuri nyt ja mieleinen onkin, ihan yhtä mieleistä takkia katsotaan varmaan uudemman kerran ensi vuonna.

Pieni merenneito

Tyttären suosikeista yksi on Ariel. Ja jo pari vuotta sitten ostin Eurokankaasta trikoon johon applikoisin "jonkun kalan". Palasta alkoi pituus loppua kesken, joten tehdään tänä vuonna ajoissa kesää varten yhdistämällä nuo kaksi.

Applikointia ompelin ja purin tuntikausia. Taisi joku pala kokonaan vaihtuakin, mutta siinä se on.

Helmaan pääsi toinenkin merenneito nauhan muodossa. (Melkein kuvasta erottaa)

Ja lopulta ne lapsen ilahtuneet huudahdukset:

"Sä voit äiti antaa tän toiselle lapselle. Haluaisin vaaleanpunaisen."

Päälle kuitenkin kelpasi ja toista en kyllä tee.