maanantai 9. syyskuuta 2013

Päivä äitin mekkokaupassa

Neiti on jo jonkin aikaa puhunut, että tahtoisi ommella itselleen mekon. Ihan itse. Voisi tehdä sen äitin mekkokaupassa. Ja koska isillä oli harvinainen lauantaityöpäivä, tuli neiti äidin mukana töihin. Varsinaiset työt jäävät aina 3-vuotiaan seurassa vähäisiksi, joten mikäs sen hauskempaa kuin päästää neiti ompelemaan.

Kankaaksi valittiin hauska pinkki-valkoinen raitakangas. Äidin osalta valintaan saattoi vaikuttaa myös se että kangas on löytynyt triteksin värivirheellisten ja epämääräisten palojen laatikosta 7 euron kilohintaan, joten ei harmita jos ja kun tulos ei ihan vastaa neidin omaa visiota upeasta omatekemästä visiosta. Neiti pääsi myös itse valitsemaan mieleisensä resorin yli 40 väristä. (Pakko päästää kuvaan myös lähi K-kaupasta löytynyt karkkipussi. näitä kului PALJON joskus aikoinaan ja nyt niitä ilmeisesti taas saa.)


Leikkasin mekon kappaleet valmiiksi ja neulotin ommeltavat kohdat. Sitten bernina puolinopeudelle ja tyttö äidin syliin ompelemaan. Kovin taitavasti neiti ohjasi kangasta paininjalan alle ja aina nuppineulan tullessa kohdalle pysähdyttiin irrottamaan neula, jonka neiti laittoi huolellisesti neulatyynyyn. Näin mentiin olat ja toinen sivusauma. Toiseen sivusaumaan neiti valitsi merkiksi pätkän koristenauhaa ja sitten menikin vaikeaksi ja äiti pistettiin ompelemaan mekko loppuun.


Ommellessani mekon valmiiksi neiti valikoi nappeja jotka tulisivat koristeeksi.
Kuulemma lattialla kuvaushetkellä olleet napit saattaisivat jo riittää...


Nappien sommittelussa ja ompelussa pikkuneit oli taas innolla mukana. Käsin ompelu onkin neidille tuttua jo aikaisemmista pikkuprojekteista, toisin kuin pelottavan ompelukoneen käyttö.

Eteen valikoituivat lopulta omput, kellot, kalat ja veturi:


Selkään saatiin värisuora:


Ja kokonaisuudessaan mekko näyttää tältä:


Sovittamaan pikkuompelija ei ole vielä uskaltautunut.